Miksi taimenia hoivataan – lukiolaiset tutustumassa taimenkantojen hoitotyöhön

KVVY Yhdistyksen VIRTA-hankkeessa järjestetään taimenkantojen seurannan ohessa ympäristökasvatusta. Lempäälän lukion biologian valinnaiskurssilaiset tulivat seuraamaan sähkökoekalastusta ja oppivat samalla, mitä virtavesien äärellä tehdään luonnon monimuotoisuuden palauttamiseksi tai vahvistamiseksi.

Sähkökoekalastusta seuraamaan tuli kymmenkunta Lempäälän lukion Ahtialanjärvi-kurssilaista.

Lempäälän lukiossa järjestettävä Ahtialanjärvi-kurssi on valinnainen koulukohtainen biologian opintojakso, jonka erityisenä kiintopisteenä on lukion lähijärvi, Ahtialanjärvi. Kurssilla opiskellaan etupäässä järvien lajistoa ja muuta ekologiaa sekä osallistutaan mahdollisuuksien mukaan valuma-alueen vesistökohteiden kunnostustoimiin. Vierailu Peltolammi-Pärrinkosken luonnonsuojelualueelle Tampereelle oli keväällä alkaneen kurssin viimeinen maastokerta.

Pärrinkoskessa suoritettavilla sähkökoekalastuksilla selvitetään taimenen kotiutusistutusten ja tehtyjen virtavesikunnostusten onnistumista Pärrinkoskessa. Ennen sähkökoekalastusta Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n virtavesiasiantuntija Sami Ojala kertoi, miksi ja miten ihminen on muuttanut virtavesiä ja kuinka se on vaikuttanut esimerkiksi virtaavasta vedestä riippuvaisten kalojen tilanteeseen.

Pärrinkoskeen tehtiin elokuussa talkoovoimin kutusoraikkoja ja poikaskivikkoa yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa.

Pärrinkoskessa on tehty viime aikoina erilaisia kunnostustoimia, joiden avulla on pyritty ennallistamaan ja säilyttämään luonnonsuojelualueen vesiluontoa. Tavoitteena on parantaa taimenten ja muun eliöstön oloja uomassa. Sami Ojala sekä virtavesi-inventointien, -kunnostusten ja sähkökoekalastusten kanssa kesäaikaan työskennelleet Lassi Toivakka ja Niko Kylliäinen kertoivat, millaisia konkreettisia toimia taimenkannan elin- ja lisääntymisolojen parantamiseksi alueella on tehty ja tullaan tekemään.

Sähkökoekalastuksien avulla voidaan seurata, millä tavalla tehdyt toimenpiteet vaikuttavat taimenkantaan.

Tällaistako joku tekee työkseen?

Ahtialanjärvi-kurssilaiset ovat ehtineet nähdä keväällä alkaneen kurssinsa aikana paljon mielenkiintoisia asioita. Lintujen rengastus tuntui olleen erityisen mielenkiintoista, koska siinä päästiin niin lähelle – jopa koskemaan – lintuja, joita yleensä nähdään vain kauempaa.

Siitä huolimatta kalojen kanssa työskentely herätti ihmetystä ja ihailua: onko tämä oikeasti näiden työtä?

Sähkökoekalastuksen jälkeen koekalastussaalis tuotiin rantaan tutkimuksia varten. Kalat rauhoitettiin niiden vatiin lisätyn neilikkaöljyn avulla. Kaikki kalat, muutkin kuin taimenet, laskettiin. Sen jälkeen nuoret saivat mitata ja punnita taimenia.

Kaloja tulee käsitellä ja mitata varoen, mittausvuorossa Elias al-Barkat.

Ymmärrystä ympäristön vaatimuksista tarvitaan alalla kuin alalla

Osa nuorista on jo miettinyt ympäristöalaa tulevaisuuden vaihtoehtona.

Sami, Lassi ja Niko ympäristötieteilijöinä suosittelivat ympäristötieteen opiskelua. Alan osaajan on mahdollisuus päästä tekemään vaikka mitä: esimerkiksi konkreettista vesirakentamista, jonka avulla voidaan edistää myös vesiensuojelua, tai yhteiskunnallista vaikuttamista, sovittelemaan yhteen ihmisen ja luonnon etuja, kolmikko kuvaili.

– Tällä alalla pääsee myös raportoimaan ja täyttämään lomakkeita, koska kaikki saatu tieto tallennetaan, muisti Sami mainita.

Anni Salmijärvi ja Seela Viljamaa ovat nauttineet ympäristön havainnointiin ja ympäristökunnostuksiin liittyvästä kurssista. – Se, että opitaan ulkona tekemällä, on hienointa.

Erilaisten etujen sovittelukykyä tarvitaan myös virtavesien ja taimenkantojen hoitotyössä. Alueilla, joilla toimitaan, tulee usein vastaan paitsi harvinaisia tai uhanalaisia lajeja myös esimerkiksi muinaisjäänteitä, joiden olemassaolo voi rajoittaa kunnostustoimia merkittävästikin. Esimerkiksi Pärrinkosken uomassa on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita jäännöksiä paikalla sijainneesta vanhasta myllystä. Kompromisseja on pakko tehdä.

Koska Pärrinkosken alue on myös luonnonsuojelualuetta, on siellä syytä erityisesti katsoa jalkoihinsa. Alueella on poikkeuksellinen lajisto, ja esimerkiksi juuri kosken kunnostetun kohdan liepeillä viihtyy kalliosuomusammal. Laji katsotaan vaarantuneeksi, mikä tarkoittaa, että sillä on suuri vaara kuolla sukupuuttoon seuraavan sadan vuoden aikana.

Lassin kehotus kulkea poluilla ja pysytellä erityisesti poissa kiviltä, joilla kasvaa sammalta, otettiin todesta.

Miksi juuri taimenia tutkitaan ja hoivataan?

Taimen on indikaattorilaji. Sen esiintyminen kertoo, että joessa on hyvät elinolosuhteet, hapekasta vettä sekä puhtaat pohjat, selvittää Sami.

Taimen on myös avainlaji, mikä tarkoittaa, että sen esiintyminen vaikuttaa monen muun lajin esiintymiseen. Viime aikoina on keskusteltu paljon raakkujen eli jokihelmisimpukoiden joukkotuhosta.

– Myös raakku tarvitsee taimenia tai lohia lisääntyäkseen.

Raakku loisii ensimmäisen ikävuotensa kalojen kiduksissa ja pudottautuu sitten veden pohjaan kasvaakseen suuremmaksi.

– Ilman näitä kaloja raakun kehitysvaiheet eivät toteudu eivätkä ne lisäänny.

Sen vuoksi tätä tehdään – että luonto säilyisi monimuotoisena.

Kohtaamiset mahdollistavat uudenlaisia tulevaisuudenhaaveita

Nousuesteiden poiston, kiveämisen ja kutusoraikkojen, mätirasiaistutusten sekä sähkökoekalastusten merkitys taimenkannan hoidossa on nyt kurssilaisille selvää – ja tavallaan samaa kaavaa noudattavat ennallistamis- ja kunnostustoimenpiteet ja niiden seuranta muuallakin luonnossa, kun olosuhteita palautetaan lähemmäs luonnontilaa.

Puolitoista tuntia hujahti nopeasti. Maastovierailu Pärrinkoskelle teki suuren vaikutuksen sekä opettajaan että opiskelijoihin. Lempäälän lukion biologian ja maantieteen lehtori Merja Kuismaa ilahdutti erityisesti se, että opiskelijat saivat tietää paljon myös alueen ekologiasta.

– Nuoret imivät itseensä kaikkea sitä tietoa, mitä Sami ja Lassi puroekosysteemeistä, taimenista, simpukoista, sähkökoekalastuksesta tutkimuskeinona ja kunnostustoimista kertoivat.

– Kalat saivat heidät syttymään. Ja osaavat opastajat, joihin nuoret pystyivät samaistumaan!

Ehkä tulevaisuudessa joku kurssilaisista päätyy työskentelemään koskien ja purojen ääreen.

Lopuksi kalat päästettiin takaisin Pärrinkoskeen. Uomassa näkyy syksyllä rakennettua kutusoraikkoa.

Teksti: Hanna Määttänen, KVVY Yhdistys; kuvat: Hanna Määttänen, KVVY Yhdistys