Keskustelu pulppusi Ähtärin Vesi-illassa

Kesäkuisessa Vesi-illassa Ähtärissä keskustelua herätti valmistumassa oleva Ähtärin reitin vesistösäännöstelyn kehittämisen esiselvitystyö. Illan aikana käytiin läpi myös alueella tehtyjä kunnostustoimia, saatiin uusia ideoita ja kuultiin, kuinka kunnostustoimissa kannattaa edetä, jotta ne etenisivät mahdollisimman tehokkaasti.

Ähtärinjärven vedenkorkeuden runsas vaihtelu on aiheuttanut ongelmia paitsi paikallisesti myös alempana Ähtärin reitillä. Asukkaiden ja muiden toimijoiden aloitteesta on selvitetty edellytyksiä nykyisten, vuodelta 1977 peräisin olevien säännöstelyrajojen muuttamiselle. Esiselvitystyö herätti odotetusti keskustelua kesäkuun Vesi-illassa, johon osallistui monikymmenpäinen joukko alueen vesien tilasta kiinnostuneita.

– Ähtärinjärven vedenkorkeuden suuret vaihtelut kertautuvat alapuolisissa vesistöissä, ja sen vuoksi Ähtärinjärven haasteiden ratkaisu on olennaista, totesi suunnittelija Karri Reiman säännöstelyn vaikutuksien arviointityön tehneestä KVVY Tutkimus Oy:stä. Reiman esitteli tilaisuudessa säännöstelyn kehittämisvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia.

Ähtärin eteläisen osakaskunnan puheenjohtaja Jari Pusaa kertoi, että Ähtärinjärven alavesillä ja sivuvesillä erilaiset kunnostustoimet ovat tuoneet valtavasti näkösyvyyttä, ja pikkujärvissä on saatu parannettua myös kalakantaa, mutta reitin isoissa järvissä toimet kakovat pitkälti vedenkorkeuden vaihtelun vuoksi.

– Kun vettä on vähän, huuhtoumien vaikutus korostuu, ja kun vettä on reilusti, esimerkiksi humusta on myös reilusti. Vedenvaihtelut ovat siis todellinen haaste.

Esiselvitystyön raportti valmistuu heinäkuun loppuun mennessä.

– Mahdollinen muutoksen hakeminen on kuitenkin kokonaan erillinen prosessi, muistutti yhdyskuntatekniikan insinööri Marjo Mäkipelto Ähtärin kaupungilta.

Sääolot haasteena Ähtärinjärven hoitokalastushankkeessa

Kimmo Toivola Lipon ja Halttusen osakaskunnasta kertoi Ähtärinjärven päättymäisillään olevasta hoitokalastushankkeesta ja sen haasteista. Vuonna 2022 alkaneeseen hankkeeseen ryhdyttiin, kun tehdyissä hoitokalastuksissa pienen särkikalan osuus lisääntyi. Hankkeen tavoite oli sisäisen kuormituksen vähentäminen särkikaloja poistamalla: kun särkikalat pöyhivät pohjasedimenttiä, pohjaan kertynyt fosfori vapautuu.

– Lisäksi kevättalvella jää lepää pelkän sedimentin varassa, mikä osaltaan lisää ravinteiden vapautumista, Toivola kuvaili.

Ravinnekuormitusta hillitsemällä olisi voitu parantaa veden laatua ja vaikuttaa esimerkiksi sinileväesiintymiin. Tavoite oli nuottaamalla poistaa särkeä noin 100 000 kiloa, jolloin järveä rehevöittävä fosforikuormitus vähenisi noin 800 kiloa. Tulos jäi kuitenkin sääolosuhteiden vuoksi 16 600 kiloon.

– Nuottaaminen tulee tehdä silloin kun särjet parveutuvat, eli vesien viiletessä. Lisäksi järvi jäätyi aikaisin. Nuottaajia ei myöskään ole saatavilla juuri silloin kun aika olisi oikea, totesi Toivola.

Jari Pusaa lisäsi, että rysää ja katiskaa voidaan käyttää särkikalojen pyytämiseen, eikä niiden käyttö ole samalla tavoin aikataulusidonnaista kuin nuottaamisen.

– Pikkujärvillä rysällä ja katiskalla on saavutettu hyviä tuloksia, mutta isolla järvellä kuten Ähtärinjärvi rysän ja katiskan käyttö on toki huomattavasti työläämpää ja kalliimpaa.

Toivola suhtautuu tilanteeseen rauhallisesti.

– Kehitys tähän on kestänyt vuosikymmeniä, ja myös korjaaminen kestää pitkään. Jos ei tehdä mitään, tilanne huononee edelleen.

Erilaiset tarpeet ja tavoitteiden realistisuus huomioitava kunnostusten suunnittelussa

Valuma-alueella tehtävät tai tehdyt toimet näkyvät aina vesistöissä. Kunnostustoimissa tärkeintä on havaita ongelmat ja tunnistaa niiden tausta – esimerkiksi sinileväkukinnot eivät ole varsinainen ongelma vaan oire jostakin. Vasta kun kuormituksen syyt tunnetaan hyvin, voidaan arvioida kunnostamisen edellytyksiä ja tavoitteita, painotti KVVY Yhdistyksen kehityspäällikkö Hanna Arola puheenvuorossaan.

– Kannattaa aina selvittää, löytyykö vesistöstä tietoa havaintojen tueksi: onko esimerkiksi kerätty säännöllisesti vesinäytteitä. Myös vesi.fi-sivustoa kannattaa hyödyntää.

– Lisäksi on pohdittava, mitä kunnostuksella halutaan saavuttaa – ja ovatko tavoitteet realistisia? Vedet eivät ole luonnostaan samanlaisia. Luontaisesti runsasravinteisesta järvestä ei saa karua eikä savisameasta kirkasta.

Tavoitteet määrittelevät tarpeellisten toimenpiteiden määrän ja laadun. Suunnitteluvaiheessa on tärkeää huomioida laajasti eri intressiryhmien toiveet ja tarpeet. Neuvottelut maanomistajien ja valuma-alueen toimijoiden kanssa kannattaa aloittaa jo ennen kuin edes suunnittelua on aloitettu.

– Erityisesti valuma-aluekunnostuksissa prosessi on pitkä. Jos joku ei innostukaan heti lähtemään mukaan, toimia voi kuitenkin tehdä muualla.

Valuma-alueen kunnostuksen rinnalla hoitokalastus ja niitto ovat hyviä tukitoimia, ja niiden avulla voidaan hillitä järven sisäistä kuormitusta.

– Ruokoihin ja kaisloihin toistuva niitto tepsii toisin kuin lumpeeseen ja ulpukkaan. Jos valuma-alueilta tulee kuitenkin ravinteita ja kiintoaineita, niitonkin ilo voi jäädä lyhyeksi. Kasvustoa ei myöskään välttämättä kannata poistaa aivan kokonaan, sillä kasvit hillitsevät osaltaan rantojen eroosiota ja tarjoavat suojaa linnuille, kaloille ja muille eläimille, kuvaili Hanna Arola.

Järjestäydy ja hae rahoitusta!

Hanna Arola muistutti, että kunnostushanketta tukevaa julkista rahoitusta ei voi hakea kuka tahansa, vaan hakijan tulee olla rekisteröity yhdistys, osakaskunta, ojitusyhteisö tai jokin muu oikeustoimikelpoinen taho.

– Yksi vaihtoehto on yhdistyksen perustaminen. Viljelijät toki voivat yksittäisinä maanomistajina hyödyntää esimerkiksi investointitukia.

Kun toimija on selvillä, on aika selvittää vesistön nykytila ja haasteet valuma-alueelta lähtien, ja tähän tarvitaan asiantuntijoita. Selvitystyöhön voidaan hakea erikseen rahoitusta ennen varsinaisten kunnostustoimien suunnittelua.

Arola muistutti myös rahatpintaan.fi-sivustosta, josta löytyy tietoa vesistökunnostuksiin sopivista rahoituslähteistä. Lisäksi Arola vinkkasi, että tukiprosentiltaan korkeammat Leader-hankkeet ovat hyviä talkootyötä vähemmän hyödyntävien suunnitteluhankkeiden tekemiseen.

KVVY Yhdistys tukee ja neuvoo mielellään kunnostusten suunnittelussa sekä auttaa hankehakemusten laadinnassa. Varsinainen toiminta on kuitenkin pitkälti riippuvaista paikallisten asukkaiden ja maanomistajien aktiivisuudesta.

Hankkeista ja niistä saaduista kokemuksista on tärkeä kertoa

Suomenselän kalatalousalueen edustaja Elina Pusaa muistutti tilaisuudessa, että kaikenlainen viestintä erilaisista kunnostustoimenpiteistä on tärkeää. Hän rohkaisi hankkeiden vetäjiä ja kunnostajia ottamaan rohkeasti yhteyttä ja kertomaan toimistaan.

– Aivan tämänkaltaisilla, illan aikana esiinnousseilla kunnostustoimenpiteillä ja niistä saatavilla kokemuksilla on mahdollisuus päästä uutisiin ja ministeriöiden esityksiin.

Kaksi kertaa vuodessa järjestettävät Vesi-illat toteutetaan Pirkanmaan ELY-keskuksen tukeman Vauhtia vesienhoitoon III -hankkeen avulla. Hanke on Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen ja Vanajavesikeskuksen yhteishanke. Seuraava vesi-ilta järjestetään syksyllä. Seuraa tapahtumiamme!

Teksti: Hanna Määttänen, KVVY Yhdistys; kuvat: Hanna Määttänen, KVVY Yhdistys