Oppia virtaavan veden äärellä

Syksyllä 2024 sähkökoekalastusten yhteydessä toteutettiin ympäristökasvatusta noin 200 koululaiselle ja opiskelijalle. Osalle kouluista tutustuminen virtavesien ja taimenkantojen hoitoon on perinne. Nokian Kyyniojalla mukana oli ryhmä, jonka valinnaisaineena on heittokalastus.

Virtavesien äärellä käy syksyisin huiske, koska KVVY Yhdistyksen kunnostustoimenpiteet, sähkökoekalastukset ja talkoot ajoittuvat pääosin loppukesään ja alkusyksyyn. Virta2-hankkeessa järjestettävät ympäristökasvatustapahtumat lomittuvat hankkeen koekalastusten yhteyteen.

Yhdistyksen ympäristöasiantuntija Sami Ojalan mukaan joistakin kouluista uudet koululaisryhmät tulevat vuosi toisensa jälkeen kuulemaan virtavesien ja taimenkantojen hoitotyöstä ja näkemään ja kokemaan, millaista konkreettinen työ vesiensuojelun, kunnostustoimien sekä toimenpiteiden vaikuttavuuden seurannan parissa on.

Virtavesihankkeiden parissa työskentelevää Sami Ojalaa ilahduttaa, että kunnat järjestävät aktiivisesti lapsille ja nuorille mahdollisuuksia tutustua myös virtavesien ja taimenkantojen hoitotyöhön, mikä ei ole vielä tuttua kaikille opettajillekaan.

Eri-ikäiset koululaiset vaativat erilaista lähestymistapaa

– Alakoululaisille on aina yhtä hienoa seurata koekalastusta ja nähdä kaloja lähietäisyydeltä. Vanhemmille on jo helpompi esittää faktoja, mistä tässä kaikessa on kyse. Pyrin korostamaan kolmea asiaa, jotka ovat taimen, uhanalaisuus ja virtavesien tila, painottaa Ojala.

– Ajattelen, että on hyvä tietää, mikä on taimen ja sen rooli omassa elinympäristössään – ja mitä se konkreettisesti tarkoittaa, että taimen on uhanalainen. Siitä päästäänkin jo käsittelemään luonnon monimuotoisuutta laajemmin.

– Kertomalla virtavesien tilasta ja siitä, mikä niiden tilaa on vuosikymmenien saatossa huonontanut, on helppo osoittaa konkreettisesti ihmisten toimien vaikutusta ympäristöön.

– Toisaalta kunnostettujen virtavesien äärellä on mahdollista nähdä, että jos ihminen on pystynyt niitä tuhoamaan, pystytään jälkiä myös korjaamaan, jos on halua.

Nokian Emäkosken koululla voi opiskella heittokalastusta valinnaisena

Nokian kaupungin järjestämällä ympäristökasvatusviikolla on koululaisilla perinteisesti ollut mahdollisuus tutustua sähkökoekalastukseen ja virtavesien hoitotyöhön. Joukko Nokian Emäkosken koulun yhdeksäsluokkalaisia tuli Kyyniojalle opettajansa Jaakko Väisäsen johdolla.

KVVY Yhdistys on Pirkanmaan kunnostustoimet -hankkeessa kunnostanut Kyyniojaa viime vuosina, ja taimenkannan kehittymistä seurataan samalla kun kunnostustoimia jatketaan.

Syyskuun kunnostustalkoissa Kyyniojan uomaan rakennettiin kahdeksan kutusoraikkoa. Kuva: Antti Reponen

Ryhmä oli tavanomaisesta poikkeava, koska se koostui valinnaisen heittokalastuskurssin oppilaista.

Toista kertaa järjestettävän kurssin päätavoite on oppia heittokalastuksen perusteet: tekniikka, termistö ja välineet, kertoi Väisänen.

– Oppilaat tutustuvat virvelin käyttöön sekä opettelevat kokoamaan ja huoltamaan välineitä. Lisäksi kurssilla käydään läpi siimojen, perukkeiden ja uistinten eroja. Samalla opetellaan myös heittokalastukseen liittyvää termistöä.

Käytännönläheisen kurssin järjestelyt luonnollisesti poikkeavat tavanomaisesta koulunkäynnistä: pulpetin ääressä ollaan mahdollisimman vähän, ja tunneilla suunnataan muun muassa lähiseudun järvi- ja koskikohteille kalastamaan.

Emäkosken koulun oppilaat pääsivät mittaamaan koekalastuksessa saatuja kaloja. Kuva: Sami Ojala

Kalapaikkojen perässä lähiluontoon

Päällimmäisenä Kyyniojan-vierailusta jäi ehkä mieleen oppilaiden kiinnostus ja innostus.

– Moni ei tiedä, että Nokian keskustassa ui taimenia! Se avartaa näkökulmaa. Että tommoisessa lirussako ne viihtyy.

Kalastusharrastuksen avulla voi lisätä myös paikallistuntemusta – ja Väisänen haluaakin rohkaista nuoria tutustumaan lähiluontoon. Hän opettaa mielellään oppilaita lukemaan ympäristöä ja näkemään mahdolliset kalapaikat.

– Ei aina tarvitse lähteä Lappiin tai järvenselälle jigaamaan.

Perusteiden lisäksi kurssilla paneudutaan erilaisiin heittotekniikoihin ja pohditaan, miten erilaiset ympäristöt vaikuttavat esimerkiksi siihen, mitä kaloille kannattaa tarjota syötiksi. Halutessaan oppilaiden on mahdollista tutustua myös esimerkiksi perhokalastukseen.

Nokian keskustan läpi virtaava Kyynioja taimenineen on hyvä esimerkki lähiluonnon tarjoamista yllätyksistä. Kuva: Sami Ojala

”Aika vähän kukaan räplää puhelinta kosken rannalla”

Kurssilla Väisänen haluaa vaikuttaa asenteisiin. Luontoa tulee kunnioittaa: liikutaan fiksusti, ei metelöidä ja huolehditaan ympäristöstä. Eikä himokalastaminen ole oikein mistään kotoisin.

Väisäselle, joka nauttii kalastamisesta ja luonnossa liikkumisesta, kurssi on mukavaa vaihtelua työn puitteissa. Hänelle on tärkeää saada nuoret luontoon, koska kun heidät sinne saa, he kyllä viihtyvät siellä.

– Aika vähän kukaan räplää puhelinta, kun ollaan kosken rannalla.

– Toki tällainen kurssi vaatii erityisjärjestelyjä ja enemmän vaivannäköä. Olen kiitollinen myös työnantajalle, joka mahdollistaa tämän.

Heittokalastuskurssilla on luonnollisesti mukana kalamiehiä, mutta Väisäsen mukaan ilahduttavan paljon myös niitä, joille heittokalastus on vierasta ja jotka ovat kuitenkin halunneet lähteä mukaan.

– Kurssi on varmaan tarjonnut sopivan kimmokkeen ja helpot puitteet päästä alkuun.

Teksti: Hanna Määttänen; kuvat: Hanna Määttänen, Sami Ojala, Antti Reponen