Paluu käsittelypaikalle –isosorsimo vs. kuuma vesi, erä 2

Loimaan Lappijoella on käyty taisteluun umpeen kasvaneen joen palauttamiseksi taas virtaavaksi joeksi. Pahimmillaan isosorsimo on kasvanut jokiuoman niin umpeen, että joen poikki voi kävellä kasvillisuutta pitkin. Kunnostussuunnitelman valmistumista odotellessa on päätetty kokeilla kaikkea, mistä voisi olla vähänkään hyötyä. –Ei tämä ainakaan huonommaksi voi enää mennä, toteaa kunnostuksen puuhamies ja jokivarren asukas Veli-Jussi Markkula. Viime syksynä isosorsimoita käsiteltiin kahdella koealalla kuumalla vedellä ja niittämällä. Nyt oli aika palata jokivarteen ja katsoa, oliko käsittelyistä hyötyä ja uusia käsittelyt.

Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Hiljainen joukko tuijottaa jokea apeana. –On se hyvä, että merkittiin syksyllä koealat punaisilla kepeillä, puuskahdan lopulta. Ei tuosta muuten kyllä tietäisi, mitkä kohdat on käsitelty kuumalla vedellä ja niittämällä. –Ehkä nuo käsitellyt kohdat on hieman vaaleamman vihreitä, yrittää käsittelyiden vaikutuksista opinnäytetyötään tekevä Mirka Martikainen nostaa tunnelmaa. Tulos on selvä. Isosorsimo voitti taistelun ensimmäisen erän 1-0.

Mutta me emme luovuta. Kimmo Kärki kuumavesikäsittelyn tekevästä Eco weedkiller -yrityksestä painaa lippalakin syvemmälle päähän ja marssii määrätietoisesti jyrkkää rinnettä alas kohti vihreänä vellovaa isosorsimokasvustoa. Moottori hyrähtää päälle ja hetken päästä alkaa kasvillisuus taipumaan kuuman veden alla. Höyry nousee kasvillisuuden seasta ja ensimmäiset hikipisarat alkavat valua lippalakin alta. –Yritän saada kuuman veden menemään juureen asti, huikkaa Kärki höyryn seasta. Vaikeaa se vaan on, kun vesi on nyt korkeammalla kuin syksyllä ja kuumenee niin paljon, että meinaa varpaita polttaa saappaiden läpikin.

Samaan aikaan hiki virtaa myös viereisellä koelohkolla. Veli-Jussi Markkula on tarttunut viikatteeseen ja niittää vertailualaa. –Tehdäänkö samalla tavalla kuin viimeksi, että toiselle koealalle jätetään niittojätteet ja toiselta kerätään pois? hän huikkaa. –Tehdään vaan, niin saa Mirka opinnäytetyöhönsä vertailukelpoista aineistoa, huikkaan takaisin. Siirryn samalla tutkimaan syksyllä läjitettyjä niittokasoja. Toinen niistä on käsitelty kuumalla vedellä ja toinen läjitetty sellaisenaan. Jotain hyvää sentään, kummastakaan kasasta ei löydy elon merkkejä. Ehkäpä poistettua isosorsimomassaa uskaltaa sitten aumata pellon laitaan, kun päästään varsinaiseen kunnostusvaiheeseen.

Myös Mirka Martikainen on päässyt työn touhuun. –Lasken jokaiselta koealalta neliön alueelta isosorsimon versojen lukumäärän ja mittaan versojen pituuden. Niin ja tunnistan kasvilajit. Tässä se tosin on helppoa, kun isosorsimon lomassa ei ole kuin muutama järvikortteen verso, Mirka naurahtaa. Kovin tehokkaasti on siis isosorsimo saanut syrjäytettyä muun kasvilajiston.

Urakka on tältä erää valmis. Koealat on taas kertaalleen käsitelty, kahvit juotu ja sämpylät syöty. Jäämme jälleen odottamaan, mitä tapahtuu ja kumpi tämän erän voittaa. Sen verran usko meidän joukkueeseen horjuu, että sovimme vielä parista lisäkäsittelykerrasta kesän mittaan. –On se vaan uskomattoman sitkeä kasvi, huokaa Kimmo Kärki lopuksi. –Kuuma vesi tehoaa oikein hyvin muihin vieraslajeihin kuten kurtturuusuun ja lupiiniin voikukista nyt puhumattakaan. Mutta tämän isosorsimon poisto, kyllä siihen taitaa ainoa toimiva ratkaisu olla kaivinkone, toteamme yksissä tuumin ja jätämme jokirannan tältä erää.

Tutustu ensimmäiseen käsittelykertaan syksyn blogitekstistä Onko kuumasta vedestä isosorsimon nujertajaksi?

Teksti ja kuvat: Ympäristöasiantuntija Satu Heino, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry

Blogikirjoitus on osa Yhteinen Loimijoki -työtä. KVVY ry koordinoi vesienhoidon edistämistä Loimijoen alueella ja toteuttaa erilaisia neuvonta- ja kunnostushankkeita yhteistyössä alueen kuntien, Ely-keskusten ja muiden sidosryhmien kanssa. Tutustu tarkemmin kvvy.fi/loimijoki.