Pohjaeläintutkimus tuo tietoa pintaa syvemmältä

Suomalainen järvi, joki tai merenranta saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa pinnan alta tylsältä ja elottomalta paikalta. Todellisuus on kuitenkin toinen. Kaikkialla mudassa, hiekassa, kivikoissa ja vesikasvien keskellä vilistää, mönkii, kaivautuu, ui ja saalistaa tuhansittain pieniä selkärangattomia pohjaeläimiä. On harva- ja monisukasmatoja, simpukoita, kotiloita, hyönteisten toukkia ja aikuisia, vesipunkkeja, hämähäkkejä, katkoja, siiroja, massiaisia… Monet niistä ovat hädin tuskin silmällä nähtäviä, mutta sitäkin tärkeämpi osa niillä on vesiekosysteemin elämän ylläpitäjinä. Nämä pikkuruiset vesistöjemme talonmiehet pitävät pohjasedimentin hapekkaana, suodattavat vettä, hajottavat kuollutta eloperäistä ainesta ja lisäksi ovat monien ruokapöydästäkin tuttujen kotimaisten kalojemme tärkeä ravinnonlähde.

Miksi pohjaeläimiä tutkitaan?

Pohjaeläimet kiinnostavat vesistöbiologeja monestakin syystä. Koska niillä on tärkeä rooli omassa ekosysteemissään, lajiston muuttuminen voi muuttaa koko vesiekosysteemiä. Lisäksi pohjaeläimet toimivat usein ympäristön tilan indikaattoreina: karuissa järvissä viihtyy erilainen lajisto kuin rehevöityneissä, joten esimerkiksi järven rehevöitymiskehitystä voidaan seurata pohjaeläimistön avulla. Pohjaeläimiin kuuluu myös uhanalaisia lajeja, joiden esiintymistä kartoitetaan aktiivisella seurannalla. Säännöllisesti toteutetut pohjaeläinseurannat antavat pitkäkestoista, arvokasta tietoa lajistosta ja sen muuttumisesta.

Ja ovathan nämä myös aika veikeän näköisiä. Pohjaeläinten maailmaan tutustuminen on työlästä, mutta palkitsevaa.

Vedenalainen maailma ei suinkaan ole homogeeninen, vain yhdenlaista elinympäristöä sisältävä maailma. Päinvastoin, se on eri elinympäristöjen värikäs paletti. Esimerkiksi järvisyvänteiden pimeyksissä viihtyvät vain harvat, näihin vaativiin oloihin erikoistuneet lajit. Monimuotoiset rannat taas kuhisevat elämää, joka on omanlaistaan kasvi-, kivikko- ja hiekkapohjilla. Kuohuvien koskien hapekkaissa vesissä viihtyvät myös vaateliaat lajit. Eikä sovi unohtaa Itämerta, jonka vaihtelevaan suolapitoisuuteen sopeutuminen vaatii lajistolta omanlaisiaan erityispiirteitä. Ihanteellinen pohjaeläintutkimus ottaakin huomioon kaikki kohdealueen erilaiset ympäristötyypit.

Mitä vipeltää minun kotijärvessäni?

Pohjaeläimet ja muut vesien selkärangattomat elävät usein katseemme ulottumattomissa. Niitä voi silti jokainen löytää ja oppia tuntemaan.

Veden pintakalvolla päivää paistattelevat, luteisiin kuuluvat vesimittarit (Gerridae) ovat varmasti kaikille tuttuja. Vesimittarit ovat viattomasta ulkonäöstään huolimatta ahnaita petoja, joille maistuvat mm. pintakalvolle munimaan laskeutuneet surviaissääsket (Chironomidae). Rantakasvillisuuden joukosta tiheäsilmäiseen haaviin tarttuu usein esimerkiksi juotikkaita (Hirudinea), sudenkorennon (Odonata) ja päivänkorennon (Ephemeroptera) toukkia sekä limakotiloita (Lymneidae). Kasvillisuuden lomassa uiskentelee myös monenlaisia luteita ja kovakuoriaisia, kuten malluaisia (Notonectidae), hopeaseppiä (Gyrinidae) ja sukeltajia (Dytiscidae). Ja on moni varmaan joskus uidessaan satuttanut jalkansa sedimenttiin kätkeytyneeseen, teräväreunaiseen järvisimpukkaan (Anodonta).

Aivan uudenlaisen näkymän pohjaeläinten maailmaan saa snorklaamalla tai sukeltamalla. Tällöin voi havaita mm. pohjaa pitkin vilistävät pienet vesisiirat (Asellus aquaticus) sekä vesiperhosen toukat (Trichoptera), jotka usein raahaavat mukanaan kasvinpaloista tai hiekanjyvistä taidokkaasti rakennettua suojakoppaa. Syvemmällä sukelluslampun valokeilan loistossa voi nähdä mm. jäännemassiaisia (Mysis relicta) tai okakatkoja (Pallasea quadrispinosa). Merenrannalla huomiota kannattaa kiinnittää etenkin rakkohaurupuskiin, joiden suojissa asustelee usein mm. leväkotiloita (Theodoxus fluviatilis), leväsiiroja (Idotea balthica), leväkatkoja (Gammarus) sekä sydänsimpukoita (Cerastoderma glaucum).

Muistathan, että monet lajit ovat rauhoitettuja, joten palauta ne tutkimusten jälkeen kotiinsa!

Pohjaeläintutkijana KVVY:llä

Oma työurani KVVY:llä alkoi viime vuoden kesällä juuri pohjaeläintutkimuksen parissa. Tuolloin olin vielä graduani viimeistelevä vesistötieteen opiskelija Jyväskylän yliopistossa. Kun sain opintoni seuraavana syksynä pakettiin, palasin KVVY:lle tuttuihin hommiin. Työnkuvani on sittemmin laajentunut mm. levähaittanäytteiden sekä vesistö- ja pohjavesitutkimuksen pariin, mutta pohjaeläintutkimus on yhä tärkeä osa työtehtäviäni.

Kanssani KVVY:llä pohjaeläinmäärityksiä tekee hydrobiologi, FT Johanna Salmelin. Johannalla on pitkä ja laaja kokemus pohjaeläinten parissa, ja etenkin alkuvaiheessa hän oli korvaamaton apu tälle pohjaeläinmäärityksen keltanokalle.

Vaikka työni on melko vetistä, myös vapaa-ajastani suuren osan vietän pinnan alla. Käyn paljon sukeltamassa etenkin Tampereen ja Jyväskylän seudun lähijärvissä. Sukeltaminen avaa ainutlaatuisen ikkunan vedenalaiseen maailmaan, ja lisäksi se on mitä parhain keino rentoutua työpäivän jälkeen.

Teksti ja kuvat: Jaana Lahdenniemi