Simpukoita sukeltamassa Loimijoella

Loimijoki lainehtii vuolaana ja savisen harmaana. Ollaan Huittisten Korkeakoskella ja päivän agendalla on selvittää, löytyykö joesta uhanalaista vuollejokisimpukkaa. Jos löytyy, voi se vaikuttaa ennallistettavan vanhan jokiuoman rakennustöiden aikatauluun.

Joen penkalle on kerääntynyt iso joukko paikallisen Korkeakosken Seutu yhdistyksen jäseniä. Eksoottinen homma kiinnostaa ja myös se jännittää, pääseekö yhdistys rakennushommiin aikataulussa. Ensimmäinen simpukankuori löytyy jo rannalta ja kartoituksen tekevä biologi Janne Partanen Latvasilmusta on aika vakuuttunut, että se on juurikin etsimämme vuollejokisimpukan kuori. – Simpukan lajinmääritys ei ole helppoa tällaisesta osin jo hajonneesta kuoresta. Eri vesistöissä simpukoiden muoto ja koko voi vaihdella ja helpointa tunnistus onkin, jos simpukoita löytyy enemmän ja niitä voi vertailla keskenään, Partanen toteaa.

Nyt Partanen on saanut kiskottua kuivapuvun päälle ja homma voi alkaa. – Virtaus näyttää niin kovalta, että teen nyt ensin rannan suuntaisesti ensimmäisen tutkimuslinjan, hän huikkaa ja katoaa pinnan alle. Hetken aikaa snorklattuaan Partanen palaa rannalle. – Hankalaa hommaa, kun näkyvyys on noin 5 senttiä. Ihan käsikopelolla täytyy mennä. Yhtään simpukkaa ei tästä ennallistettavan uoman päästä saatu saaliksi.

– Tässä ei oikein ole sopivaa pohjaa vuollejokisimpukalle, virtaus on kova ja pohja tosi louhikkoista. Ihan keskelle en uskalla edes mennä. Jos käsi tai jalka juuttuu kivenkolon, voi käydä hassusti, Partanen toteaa.

Siirrymme toiselle kohteelle, ruoppaamalla avattavan Vuorisenlahden suulle. – Tämä näyttää jo paremmalta, ihan rannassa rauhallisemman virtauksen kohdassa voisi olla simpukoille sopivaa aluetta, toteaa Janne Partanen. Ja taas näkyy hetken aikaa vain räpylöiden roisketta ja snorkkelin ilmaputken pää. – Nyt löytyi ensimmäinen elävä simpukka, näyttäisi olevan pikkujärvisimpukka, joka on Suomen yleisin simpukkalaji.

Ja siihen se päivä saldo sitten jäikin, yksi elävä pikkujärvisimpukka, joka palautettiin takaisin jokeen, ja soukkajokisimpukan ja vuollejokisimpukan kuoret. Jossain ylävirrassa simpukoita selkeästi on, mutta näin vuolaasti virtaavaan kohtaan ne eivät olleet kiinnittyneet. Simpukat liikkuvat pohjassa jalan avulla ja välillä myös virtausten mukana. Näin keväällä koirassimpukka päästää maitin virran mukaan, josta se sitten päätyy naarassimpukkaan hedelmöittymään. Kesällä pienet simpukantoukat päätyvät virran vietäviksi ja kiinnittyvät kalojen kiduksiin varttumaan isommiksi.

Loimankosken hankkeen kannalta tulos oli toivottu. Nyt kohteelta on kartoitettu linnusto, sudenkorennot, viitasammakko ja simpukat. Mitään huomion arvoista ei löytynyt ja vanhan uoman ennallistamistyöt päästään aloittamaan alkuperäisen aikataulun mukaan juhannuksen jälkeen.

– Omatoimisiin vuollejokisimpukan kartoituksiin ei ole syytä ryhtyä, sillä laji on uhanalainen ja sen vedestä nostaminen vaatii aina luvan ELY-keskuksesta, huikkaa Partanen vielä lopuksi. Vuollejokisimpukalle soveltuvia pehmeäpohjaisia suvantopaikkoja Loimijoesta kyllä löytyy. Korkeakoskea lähin tunnettu esiintymä löytyy Kourajoelta. Havaintoja on myös Loimaalta, Jokioisilta ja Forssasta. Kaikkiaan vuollejokisimpukoita tiedetään elelevän ainakin 26 etelä- ja länsisuomalaisessa joessa. Maailman tiettävästi runsain vuollejokisimpukoiden esiintymä, yli kolme miljoonaa yksilöä, on löydetty Vantaanjoesta.

Tutustu Korkeakosken hankkeen aiempiin vaiheisiin huhtikuun 2020 blogijutusta.

Korkeakosken Seutu ry kotisivut

Lisätietoa vuollejokisimpukasta laji.fi palvelussa

Teksti ja kuvat: Ympäristöasiantuntija Satu Heino, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry

Blogikirjoitus on osa Yhteinen Loimijoki -työtä. KVVY ry koordinoi vesienhoidon edistämistä Loimijoen alueella ja toteuttaa erilaisia neuvonta- ja kunnostushankkeita yhteistyössä alueen kuntien, Ely-keskusten ja muiden sidosryhmien kanssa. Tutustu tarkemmin kvvy.fi/loimijoki.