Vesille vesinäytteenottajan mieli

Julkaistu: 03.08.2020
Kategoriat: Vesi ja ympäristö, Vesiviesti-blogi

Moottorivene kaartaa kaislikosta tyynelle Pappilanselälle. On vesinäytteiden oton aika.

Loppukesällä ja alkusyksystä KVVY:n vesinäytteenottajat, kuten iktyonomi Teemu Koski, ajelevat kiireisinä pitkin Kokemäenjoen vesistön aluetta. He ovat venetrailereineen matkalla suuremmille järville – ja kanniskelevat kumiveneitä ja näytteenottovälineistöä niillekin lammille, joista kukaan ei koskaan puhu.

Alkusyksyn kiireet johtuvat siitä, että vesi on vielä kerrostunut lämpötilojen mukaan ja mahdolliset ongelmat näkyvät tällöin selvimmin. Veden eri kerroksista saatava happi- ja lämpötilaprofiili kertoo paljon vesistön tilanteesta. Tällä kertaa kyseessä on Oriveden kaupungin velvoitetarkkailu, jonka tarkoituksena on seurata jätevedenpuhdistamon toimintaa.

Tarkkuus ennen kaikkea

Kaikuluotaimen avulla varmistutaan oikeasta paikasta. Syvyys 33 metriä. Tiedetään, että mahdolliset ongelmat Oriveden kaupungin jätevesipuhdistamolla näkyvät ensimmäisenä Pappilanselän syvänteissä, ja siksi näyte otetaan juuri tästä.

Teemu kirjaa sääolosuhteet kansioonsa ennen näytteenottoa. Myös muut poikkeavat olosuhteet tai tapahtumat laitetaan muistiin, jotta niiden vaikutusta näytteen laatuun voidaan arvioida. Poikkeavien olosuhteiden havaitsemisessa on paikallistuntemuksesta hyötyä.

Vettä lasketaan pulloihin
Tyyni ja lämmin keli helpottaa näytteenottoa pienessä veneessä huomattavasti. Vene ei keiku, pullot pysyvät aloillaan, eivätkä sormet kohmetu.

Yksi näytteenottopaikka 16 vesinäytettä

Näytteenotto tapahtuu kotimaisella Limnos-noutimella, jonka avulla vesinäytteen saa eri syvyyksistä. Kun noudin nostetaan vedestä, siitä kirjataan välittömästi veden lämpötila. Pulloihin valutetaan tarvittavat näytteet. Toinen näyte laitetaan lasipulloon, toinen muovipulloon. Tämän jälkeen keräin tyhjennetään, huuhdotaan ja lasketaan uudelleen veteen.

Pappilanselän näytteenottopisteellä näyte otetaan seitsemästä eri syvyyskohdasta. Lisäksi pintavedestä otetaan bakteerinäyte sekä 0–2 metristä klorofyllinäyte. Näytteitä otetaan tästä kohdasta yhteensä 16 pulloa. Tarkkaan eritellyt ja kirjatut näytepullot jatkavat kylmälaukuissa matkaansa laboratorioon, jossa niille tehdään tarkempia tutkimuksia.

Mies laittaa vesipulloihin pipetillä reagenssia.
Jo näytteenottopaikalla lasipullojen näytteisiin lisätään happireagenssi, joka saostaa näytteen.

Vesistöntutkimus perustuu luotettaviin vesinäytteisiin

Sertifioidulla näytteenottajalla on asianmukaiset välineet ja ammattitaito. Se, että näytteenotto tehdään ajallaan, suoritetaan ohjeiden mukaan ja kirjataan tarkasti, poikii arvokasta tietoa hyödynnettäväksi monenlaiseen tutkimukseen. Ilman vastuuntuntoisia näytteenottajia vesistöntutkimusta ja vesiensuojelutyötä on vaikea edistää.

Myös näytteenottajalle on tärkeää, että hänen työstään on todellista hyötyä. – On mielekästä kerätä näytteitä, jos tietää, että niillä on merkitystä, Teemu toteaa.

Vesinäytepulloja rivissä.
Happireagenssin ansiosta näytteen väri muuttuu. Mitä ruskeampi näyte, sitä enemmän happea.

Teemun muistilista vesinäytteen ottajalle:

  • oikea aika, oikea paikka, oikea syvyys
  • välineiden ja pullojen on oltava puhtaita, eikä näytteeseen saa sekoittua epäpuhtauksia esimerkiksi näytteenottajan käsistä, muista pinnoista tai pintavedestä
  • näyte on pidettävä viileässä, valolta suojattuna ja toimitettava tiiviissä pullossa mahdollisimman nopeasti laboratorioon

Teksti ja kuvat: Hanna Määttänen

Blogikirjoitus on osa KVVY:n viestintäharjoittelija Hanna Määttäsen toimittamaa ”Näytteenottajan matkassa”- sarjaa, jossa tutustutaan KVVY:n näytteenottajien työhön ja erilaisiin näytteenottomenetelmiin.

Soita meille Soita meille