Kuukauden konkari: Mailis Suokas

Iltaan venyneitä työpäiviä, käytännön vastuu rahaliikenteestä, tilapäiset kassavajeet ja alati muuttuvat säädökset olivat toimistonhoitaja Mailis Suokkaan työarkea uran varhaisvuosina yhdistyksessämme. – Kirjanpito ja palkanmaksu olivat minun kontollani, koin olevani työn lisääntyvien vaatimusten edessä aika yksin, Suokas muistelee nyt 89-vuotiaana.

Vesiensuojelun tähtikonkareiksi mielletään helposti ne, jotka ovat lianneet kätensä kenttätyössä tai olleet etujoukoissa muulla tavoin edesauttamassa vesien puhdistumista. Tämän mahdollistaneet taustavoimat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Jonkun on kuitenkin pitänyt hoitaa tähtien palkat, matkalaskut, sairauslomakaavakkeet ja moninaiset muut toimistotyöt. Ennen tietokoneita nämä tehtiin vieläpä niin sanotusti käsin.

– Minähän en tehnyt tuottavaa työtä, joten osuuttani ei samalla tavalla tietysti osattu arvostaa, Mailis Suokas arvelee.

Suokas aloitti KVVY ry:n toimistonhoitajana toukokuussa 1973. Työnkuvaan sisältyi myös yhdistyksen kirjanpito tilinpäätöksineen, jotka siihen asti oli teetetty ulkopuolisessa tilitoimistossa.

Tulovuoden kirjanpito oli kokonaan tekemättä, ja muutenkaan yhdistyksen toimistokäytännöt eivät Suokkaan kokemusten mukaan ihan vastanneet ajan yleisiä toimintatapoja. Hän oli aiemmin toiminut useiden yritysten kassa- ja kirjanpitotöissä, joten hän tiesi, miten toimistorutiineja pitäisi tehostaa. Niinpä hän ryhtyi laittamaan yhdistyksen asioita kuntoon jo ennen työsuhteen alkamista hankkimalla kirjanpidossa ja palkkauksessa tarvittavaa välineistöä.

– Esimerkiksi palkkanauhoja ei tunnettu yhdistyksessä lainkaan eikä matkalaskuja ollut. En enää ihan muista, miten ne edes oli siihen asti hoidettu. Matkalaskut kuitenkin piti tehdä ja kirjata vuoden lopussa verotusta varten. Onneksi olin ollut töissä firmoissa, joissa olin oppinut niitä jäljennöksineen tekemään.

Ammattiliittojen myötä kursseille

Kun Mailis Suokas oli saanut KVVY:n toimiston paremmin ajan tasalle, ei vain vesiensuojelussa vaan koko yhteiskunnassa elettiin rajua muutosaikaa öljykriiseineen. Ei voinut jäädä pöydän ääreen lepäilemään. Toimistossa uudistukset näkyivät muun muassa ammattiyhdistysliikkeen vahvistumisen myötä siinä, että uusiin työehtoihin, palkanmuodostumiseen ja verotukseen piti perehtyä huolellisesti.

– Laboratoriossa keksivät, että liitytään ammattijärjestöön. Olen vähän pikkutarkka ja sanoinkin toiminnanjohtaja Harri Westerlingille, että en uskalla enää tehdä tätä hommaa, jos en nyt pääse kursseille.

Yhdistyksen toimiston muu väki koostui vuosia eteenpäinkin lähinnä konekirjoittajista, eikä konttorihenkilöitä siihen aikaan ollut tapana koulutella. Muutoksia tuli kuitenkin siihen tahtiin, että jo yhdistyksen tilintarkastajat olivat sitä mieltä, että kirjanpitäjä pitäisi kurssittaa ainakin kerran vuodessa. Niin Suokaskin pääsi jatkossa harvakseltaan päivittämään osaamistaan, ainakin muuttuvien lakien vaatimuksia vastaamaan.

1970-luvun alkupuolella otettiin käyttöön myös uudet viralliset asiakirjamallit. Se teettikin ylimääräistä vääntöä koko yhdistyksessä.

– Minun piti esittää työntekijöille uudet kirjeen asettelusäännöt. Eihän niitä heti nielty, kun oli sekalaisiin asetteluihin totuttu, mutta otettiin ne sitten lopulta yhdistyksessä käyttöön.

Maksuvaikeudet huolena

KVVY:n historiankirjoissa ei juuri ole mainintoja maksuvalmiusongelmista. Päivittäisessä työssään tilien kanssa tekemisissä ollut Mailis Suokas kuitenkin tietää, että käytännössä yhdistyksessä elettiin ajoittain niin sanotusti kädestä suuhun ja likviditeetti piti ottaa koko ajan huomioon.

– Alkuaikoina piti joskus tosissaan miettiä, onko kassassa riittävästi rahaa. Minulla ei ollut aiempien työpaikkojeni tapaan ohjeistajina konttori- tai talouspäällikköä, mikä teki uudesta työstäni raskaampaa. Silloinhan ei ollut mitään työnohjaustakaan. Piti vain sisukkaasti selvitä itse. Rahoituslaskelmia saatoin tehdä iltakymmeneen asti.

– Rahapulasta muistan tapauksen yhdeltä kesältä. Soitin suuren yrityksen johtajalle ja pyysin maksamaan erääntyneen laskun, kun meillä oli huono tilanne. ”Kuinka teidän esimiehenne menee lomalle eikä hoida tällaista asiaa”, johtaja sätti. En muista, maksoiko yritys sitten laskun.

KVVY:n vuosikertomuksessa 1975 on maininta, että tuon vuoden kesällä yhdistys joutui turvautumaan tilapäislainaan ”likviditeettivajauksen” takia.

Kerran tilanne äityi niin vakavaksi, että Suokas meni muistikuviensa mukaan ainoan kerran selittämään tilannetta yhdistyksen hallitukselle. Hän oli nähnyt, että tuloja ei ollut saatu riittävästi eivätkä rahat riitä menoihin.

Hallituksen kokouksessa Suokas esitti ratkaisuksi, että henkilöstö lomautetaan kahdeksi viikoksi. Hallitus ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle. Asiaa sotki vielä hallituksen kuulema tilitoimiston konsultti, joka ei ollut Suokkaan tavoin perillä vesiensuojeluyhdistyksen rahoituksesta.

– Tilanteeseen saatiin lopulta onnekas ratkaisu, kun kalapuoli sattui saamaan suuren toimeksiannon. Ei tarvittu lomautuksia eikä lainanottoa, Suokas muistelee.

Tilintarkastajien kanssa grillille

Mailis Suokkaalla ei ollut yhdistyksessä nimellistä esimiesasemaa, mutta käytännössä toimiston työntekijät tukeutuivat hänen auktoriteettiinsa.

– Oli luonnollista, että opastin heitä, kun he kysyivät neuvoa. Toimistotyöt olivat kuitenkin niin oma alueensa yhdistyksessä. Toimistoon palkattiin myös uusia nuoria ihmisiä, jotka olivat alalla kokemattomia.

Keväisin oltiin vähän varpaillaan, miten tilintarkastus sujuu. Jännityksestä huolimatta tilintarkastajat toivat Mailis Suokkaan työhön myös kaivattua taustaturvaa.

– Ajattelin niin, että kenen muun koko vuoden työn yhdistyksessä tarkastaa kaksi miestä, Suokas hymähtää. Yhdistyksen pitkäaikaiset tilintarkastajat reviisori Erkki Eskola ja ekonomi Pertti Tiilikainen tulivat vuosien mittaan tutuiksi. Tarkastuspäivän päätteeksi saatettiin mennä yhdessä grillille syömään.

– Tiilikainen sanoi yhdistyksen vuosijuhlissa minulle ollessani silloin jo eläkkeellä, että sinä olit siinä työssäsi niin yksin. Hän näki sen, olihan minulla ollut paineita. Ehkä sairastumisenikin johtui osittain niistä, Suokas herkistyy. Hän jäi vakavan sairauden takia pois töistä 58-vuotiaana vuonna 1990 ja pääsi sairausloman jälkeen yksilölliselle varhaiseläkkeelle.

Repaleisesta lapsuudesta toimistoalalle

Mailis Suokas on elänyt koko elämänsä Tampereella. Lapsuuttaan hän kuvaa repaleiseksi, sillä perhe vaihtoi sota-ajan vaikeuksien takia kotia useaan kertaan, Nekalasta Teiskon kautta Tahmelaan ja sieltä Koivistonkylään. Ensimmäisen kouluvuoden katkaisi talvisota. Koulut ja koulukaverit vaihtuivat muuttojen myötä, kuusi teinivuotta vierähti Tampereen tyttökoulussa.

Keskikoulusta Suokas pääsi suoraan kassatöihin Pyörä Oy -nimiseen liikkeeseen vuoden ajaksi.

– En edes palkasta kysynyt, minulle oli tärkeää vain päästä töihin. Omistaja sitten nostikin palkkaani melkein joka kuukausi. Ilmeisesti aloitin aika halvalla.

Merkonomiksi Suokas valmistui Tampereen kauppaopistosta 1954. Hän sai koulutusta vastaavan paikan Pohjoismaiden Yhdyspankista, jossa työskenteli kuusi vuotta. Saman ajan hän palveli Radiator-vesijohtoliikkeessä. Kun se myytiin isommalle toimijalle Huberille, ei Suokasta enää tarvittu. Seuraavat työpaikat olivat lyhytaikaisempia: vuosi Sandbergilla ja Tampereen korkeakouluyhdistyksessä sekä kolme vuotta Lokomolla.

Matkustelua ja runonlausuntaa

– Satuin näkemään Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen työpaikkailmoituksen ja päätin hakea. Ei siihen kai mitään erityistä syytä ollut, muuten vain kiinnosti. Vesiensuojelusta en tosin ymmärtänyt oikein mitään.

Tehtävät osoittautuivat sitten koulutukseen nähden paljon vaativammiksi kuin Lokomolla, jossa työtä jakoi useampi ihminen ja tukena oli talouspuolen esimies. Tiukan paikan tullen yhdistyksessä Suokas kysyikin joskus neuvoa entisiltä työkavereiltaan.

– Yhdistyksessä oli hyvin mielenkiintoista seurata limnologien ja muiden työtä, ja monet yhteiset retket ovat jääneet mukavina mieleen.

Eläkkeellä Mailis Suokas on jatkanut rakkaimpia harrastuksiaan runonlausuntaa ja matkustamista. Rankan tilintarkastuspäivän päättäneessä ravintolaillassa löytyi aikoinaan puoliso Seppo Muhonen, jonka kanssa Suokas on tavannut matkustaa eri puolille maailmaa pari kertaa vuodessa. Koronarajoitukset tosin katkaisivat matkustelun lisäksi myös pitkäaikaisen runopiirin kokoontumiset.

Mailis Suokas kertoo lisää harrastuksistaan runonäytteiden kera oheisella videolla.