Poikkeuksellinen talvi kannustaa etsimään kestäviä ratkaisuja kuormituksen hillitsemiseen

Kohta kevääksi kääntyvä talvi on ollut mittaustulosten valossa hyvin poikkeuksellinen Loimijoella. Virtaama Loimijoessa vaihtelee normaaleinakin vuosina suuresti, koska virtaamaa tasaavia järviä on jokialueella vähän ja vesi kulkeutuu valuma-alueen tehokkaan ojituksen myötä vauhdilla pääuomaan. -Helmikuu oli hyvin poikkeuksellinen, sillä koskaan aiemmin ei Loimijoen fosforin ainevirtaamat ole olleet tähän aikaan vuodesta näin suuria, toteaa ympäristöasiantuntija Hanna Alajoki Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksestä KVVY Tutkimuksen toteuttaman Loimijoen yhteistarkkailun tulosten perusteella.

Loimijoen fosforikuormitus oli lokakuussa 2019 vielä normaalilla tasolla, mutta kasvoi loppuvuotta kohden kaksin- tai jopa kolminkertaiseksi vuosien 2010-2018 keskiarvoon nähden. Tammikuussa 2020 kuormitus laski loppuvuoden lukemista selvästi, mutta helmikuussa kuormitus jälleen kohosi ja oli keskimääräiseen tasoon nähden jopa 20-kertaista. Kuormitus kertoo paitsi suurista virtaamista myös eroosion ja ravinnehuuhtoumien suuresta määrästä.

Helmikuun poikkeuksellinen tilanne näkyy hyvin 25.2.2020 otetussa satelliittikuvassa. Viikonlopun erittäin runsaat vesisateet näkyvät tiistaina otetussa kuvassa sekä selkeänä värimuutoksena Huittisissa, jossa Loimijoen savisamea vesi yhtyy Kokemäenjokeen, että selkeänä savisamennuksena Selkämerellä Porin edustalla.

Joulukuun 2019 ja helmikuun 2020 fosforikuormitusta voidaan pitää poikkeavan suurena myös verrattaessa perinteisistä tulva-ajankohdista laskettuihin kuukausikeskiarvoihin. Ilmastossa jo tapahtuneista muutoksista huolimatta 2010-luvulla ei ole todettu talvea 2019-2020 vastaavia ainevirtaamia. On kuitenkin havaittavissa, että suurimmat ainevirtaamat on 2010-luvulla todettu useimmiten aivan loppuvuodesta. Perinteinen lumen sulamisvesistä johtuva kevättulva näyttäisi edelleen esiintyvän maalis-huhtikuussa, mutta sen rinnalle on tullut toinen loppuvuoteen ajoittuva tulvahuippu, joka aiheutuu useimmiten vesisateista.

KVVY:n Loimijoen vesienhoidon koordinointityössä pyritään löytämään tilanteeseen ratkaisuja yhdessä alueen maanomistajien, kuntien ja sidosryhmien kanssa. Talviaikaisen kuormituksen vähentäminen vaatii ennen kaikkea totuttujen toimintatapojen uudelleenarviointia. Hyvä maanrakenne, jatkuva kasvipeitteisyys ja valuma-aluekohtaisesti rakennettu vesienhallinta ovat avaimia kohti kestävämpää ja satovarmempaa tuotantoa. Erityisen tärkeää on lisätä veden pidättymistä valuma-alueelle, jolloin saadaan leikattua pahimpia tulvahuippuja ja veden mukana kulkeutuvan maa-aineksen ja ravinteiden määrää.

Yhteistyöllä Loimijoki kuntoon (Loiku) -hankkeessa on rakennettu toimintamalli, jossa valuma-aluetta tarkastellaan kokonaisuutena. Lähtökohtana on maanomistajien ja alueen asukkaiden tarpeet. Niiden pohjalta yhdessä asiantuntijoiden kanssa rakennetaan kunnostustoimien kokonaisuus, jolla voidaan lisätä alueen veden pidätyskykyä, parantaa veden laatua, vähentää eroosiota ja tulvahaittoja sekä lisätä alueen viihtyisyyttä ja monimuotoisuutta. Punkalaitumen pohjoisosassa sijaitsevalle Loiku-hankkeen pilottialueelle suunnitellut kunnostustoimet on koottu Loimijoki kuntoon ojanvarsi kerrallaan -tarinakartalle.

Lisätiedot:

Ympäristöasiantuntija Hanna Alajoki
puh. 03 246 1231

Ympäristöasiantuntija Satu Heino
puh. 03 246 1207

Sähköpostiosoitteet muodossa: etunimi.sukunimi@kvvy.fi

Loimijoki-työn aineistot:

Loimijokityön nettisivusto

Yhteistyöllä valuma-alue kuntoon -toimintamalliesite (pdf)

Loimijoki kuntoon ojanvarsi kerrallaan -tarinakartta

Aineistolähteet:

Laskelmat perustuvat KVVY Tutkimus Oy:n tuottamaan Loimijoen yhteistarkkailun aineistoon Loimijoen alajuoksulta (asema Lojo 64, Pori-Helsinki maantiesilta).

Virtaamatiedot perustuvat Maurialankosken mittauksiin, ja ne on johdettu Loimijoen valuma-alueen kokonaispinta-alan kautta edustamaan alajuoksun virtaamaa.

Satelliittikuvat perustuvat Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään Tarkka-palveluun syke.fi/tarkka.