Raakkuryhmän kokouksessa tutustuttiin vieraspetopyyntiin

Ikaalisten reitin vesienhoitotyön koordinointihankkeen eli Kunnostus1-hankkeen raakkuryhmä tutustui vieraspetopyyntiin Hämeen ja Pirkanmaan alueiden vieraspetokoordinaattorin Ilkka Järvinen johdolla Lavajärven leirirannassa 11.5.2022. Järvinen toimii suunnittelijana Suomen Riistakeskuksen Helmi-vieraspetohankkeessa. Hankkeessa on tavoitteena tehostaa vieraspetopyyntiä, ja sitä kautta elvyttää kotoperäistä lajistoa, etenkin vesilintukantoja. Jokihelmisimpukalle eli raakulle vieraspedot ovat ihmisen ja ympäristön muutoksen jälkeen suurin uhka. Järvinen kertoi yleisesti vieraspedoista ja niiden pyynnistä, sekä siitä, miten jokainen voi osaltaan asiaan vaikuttaa. Leirirantaan saapui väkeä paikalle ilahduttavan monipuolisesti, ja päivän aiheesta saatiin keskustelua aikaan monesta eri näkökulmasta.

Mitä vieraspedot ovat?

Suomessa vieraspetoja ovat minkki ja supikoira, jotka ovat levinneet luontoon tarhakarkulaisina. Vieraslajeja on myös istutettu luontoon niistä saatavien turkisten vuoksi 1900-luvun puolimaissa. Ajan henki oli toinen, ja tuolloin ei ollut käsitystä vieraslajien mahdollisista sivuvaikutuksista alkuperäislajistoon. Siitä valitettavasti maksetaan nyt kovaa hintaa alkuperäislajien kustannuksella.

Minkki on Pohjois-Amerikasta peräisin oleva näätäeläin, joka käyttää ravinnokseen esimerkiksi kaloja ja vesilintujen poikasia. Minkki saalistaa enemmän kuin syö, joten sen saaliskäyttäytyminen on erittäin haitallista Suomen luonnolle. Järvisen mukaan minkin voidaan olettaa pystyvän käymään kiinni myös koviin jokihelmi- ja järvisimpukoihin, joten minkin läsnäolo tekee todennäköisesti hallaa myös raakulle.

Supikoira on Kaakkois-Aasiasta Suomeen tuotu koiraeläin, joka pystyy vaeltamaan ja uimaan pitkiäkin matkoja. Järvinen toteaakin, että yleinen olettamus supikoirasta hitaana ja kömpelönä eläimenä on harhaanjohtava. Todellisuudessa supi on ketterä ja pärjää juoksukisassa jopa metsästyskoiralle. Supikoiran lisääntyminen on runsasta ja se voi saavuttaa erittäin suuria yksilötiheyksiä. Supikoira on myös kaikkiruokainen, mikä antaa sille kilpailuedun suhteessa ravinnostaan tarkempiin lajeihin.

Supikoira on mestariselviytyjä myös erilaisista sisä- ja ulkoloisista. Se levittää esimerkiksi syyhypunkkia eli ns. kettukapia muihin lajeihin. Supikoira saattaa itse selviytyä kapista, mitä esimerkiksi kettu ei juurikaan tee. Supikoiralle ei Suomen luonnossa ole vielä kehittynyt sellaista saalistajaa, joka olisi onnistut rajoittamaa sen leviämistä, tai edes onnistunut leikkaamaan kantaa riittävän alhaiselle tasolle. Edes paikoitellen vahva ilveskanta ei ole pystynyt kuin korkeintaan hidastamaan supikoiran voittokulkua.

Miksi vieraspetoja pitäisi pyytää?

Vieraspetojen pyynti on tärkeää, koska ne ovat kilpailukykyisiä, ja hävittävät tai syrjäyttävät usein monia kotoperäisiä lajeja. Etenkin vesistöjen läheisyydessä pesivälle linnustolle minkki ja supikoira ovat vakava uhka, koska ne käyttävät lintujen munia ja poikasia sekä myös aikuisia vesilintuja ravinnokseen. Lisäksi pedot muutenkin häiritsevät etenkin vesi-, lokki ja kahlaajalintuja ja niiden pesintää.

– Uusimmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että pelkkä pedon läsnäolo on sellainen stressitekijä linnuille, että ne jättävät yksinkertaisesti munimatta. Sitä ei vielä ole tutkittu, miten kalat ja simpukat petostressiin suhtautuvat, mutta ei siitä varmasti ainakaan hyötyä ole purotaimenellekaan, kertoo Järvinen. Elinkelpoinen elintila veden ollessa alhaalla on niillä muutenkin rajallinen. Vieraspetoja pyytämällä voidaan vähentää niiden vaikutusta lintukantoihimme ja sitä kautta myös muuhun kotoperäiseen lajistoomme.

Vieraslajit uhkaavat luonnon monimuotoisuutta syrjäyttäen kotoperäistä lajistoa. Kotoperäisistä lajeista taas esimerkiksi saukko ei ole satojen tuhansien vuosien aikana syrjäyttänyt muita alkuperäisiä lajeja. Tottahan saukko simpukoita ja taimenia syö, mutta se syö nälkäänsä sen mitä tarvitsee. Saukolle ei tiettävästi iske minkille tyypillistä ”tappohurmosta” saalistaa yli oman tarpeen. Järvinen kertoo, että minkin tiedetään hävittäneen saaristossa kokonaisia lintuyhdyskuntia. Minkin tiedetään myös syrjäyttäneen vesikkoa ja levittäytyneen sellaisille alueille, missä vesikkoa ei ole edes tavattu, esimerkiksi meren ulkoluodoille.

On pohdittu, voisiko saukko olla tehokas minkkikannan rajoittaja. Järvisen mukaan saukolla on joskus nähty minkki suussa, mutta aiheesta ei ole riittävästi tietoa. Lisäksi Järvinen huomauttaa, että saukko ei ole tähänkään asti onnistunut syrjäyttämään minkkiä, vaikka saukkokanta on monin paikoin runsastunut viime vuosina.

Miten vieraspetoja pyydetään?

Vieraspetoja pyydettäessä käytetään yleensä loukuttamista tai aktiivipyyntiä. Nykylainsäädännön myötä haitallisten vieraslajien pyynti ei ole enää metsästystä, vaan pyyntiä. Edes metsästyskorttia ei enää tarvita, mutta pyytäjän tulee tiedostaa eläinsuojelulliset ja eettiset seikat. Aktiivipyynnissä vieraspeto paikannetaan aluksi esim. riistakameralla, jonka jälkeen tutkapannalla varustettu koira lähetetään eläimen perään tarkoituksenaan pysäyttää se. Toisinaan peto ehtii vaikkapa luolaan, josta se kaivetaan näkyviin ja lopetetaan. Vieraspetoja poistetaan myös kyttäyspyynnillä samalla tapaan kuin vaikkapa kettuja metsästetään.

Loukuttaminen on passiivipyyntiä, valitaan vain sopiva loukku ja asetetaan se sopivaan paikkaan. Loukkuja on kahdenlaisia; heti tappavia ja elävänä pyytäviä.

Minkkiä saa pyytää kummalla vain, mutta supikoiraa ainoastaan elävänä pyytävällä. Elävänä pyytävät loukut tulee kokea kerran vuorokaudessa, ja eläimen lopetus on hyvä jättää esimerkiksi metsästäjälle. Järvisen mukaan tavalliselle mökkiläiselle heti tappava loukku onkin ehkä helpompi vaihtoehto.

Loukkuun voidaan laittaa myös houkutin. Minkki on houkuttimien suhteen supikoiraa paljon nirsompi. Molemmille hyviä houkuttimia ovat esimerkiksi höyhenet, tuore tai kuivattu kala, koirannappulat, sorsan räpylät tai munankuoret. Supikoiralle voidaan laittaa myös helposti pilaantuvia syöttejä kuten kala tai riistan perkuutähteet. Minkki ei yleensä syö pilaantunutta ravintoa.  Minkin loukutusta voi tehdä myös ilman syöttejä tai käyttää vain minkin ureaa, jolloin ei houkutella muita eläimiä.

Loukut on suunniteltu nimenomaan tietyille pyydystettäville lajeille, eivätkä muut eläimet yleensä päädy loukkuun. Absoluuttista varmuutta ei kuitenkaan ikinä ole, vaikka riskitekijät pystytään oikeilla ennakkovalmisteluilla minimoimaan. Varmin tapa taata oikean eläimen päätyminen pyydetyksi on hankkia elävänä pyytävä loukku, johon asennetaan minkkivahti tai sijoittaa se siten, että pystyy päivittäin sen tarkastamaan esim. kiikareilla. Ylimääräistä ramppaamista pyydyksillä tulee välttää ihmishajujen välttämiseksi, mutta myös herkkien elinympäristöjen eroosiovaikutusten minimoimiseksi (metsäpurojen varret).

Mitä jokainen voi tehdä?

Järvinen painottaa, että jokainen ihminen voi osaltaan vaikuttaa vieraspetojen kannan vähentämiseen. Tärkeimpänä tekona hän pitää maanomistajien suostumusta vieraspetopyyntiin omilla maillaan. Sen lisäksi havaintojen ilmoittaminen ja tietoisuuden levittäminen vieraspedoista ovat avuksi. Vieraspedon voi havaita esimerkiksi jokipenkereelle jäävistä eläimen jäljistä. Myös oman loukun hankkiminen ja asiaan perehtyminen auttavat vieraspetojen torjuntaan.

Vieraspedoista ja niiden pyynnistä on lisää tietoa sivustolla vieraspeto.fi

sekä https://metsastajaliitto.fi/metsastajaliitto/vahva-vaikuttaja/pienpeto

Teksti: hankeassistentti Ella Ketola KVVY ry

Kuvat: hankeassistentti Ella Ketola ja ympäristöasiantuntija Elina Nystedt, KVVY ry.

Blogikirjoitus on osa Ikaalisten reitin vesienhoitotyön koordinointihanketta eli tutummin Kunnostus1-hanketta. KVVY ry koordinoi vesienhoidon edistämistä Ikaalisten reitillä ja toimii yhteistyössä alueen kuntien, ELY-keskuksen ja muiden sidosryhmien kanssa. Tutustu tarkemmin Ikaalisten reitin vesienhoidon koordinointiin hankkeen kotisivuilta: www.kvvy.fi/yhdistys/ikaalisten-reitin-vesienhoitotyon-koordinointi/.