Statoplastien avulla tietoa hyytelösammaleläimen levittäytymisestä

Julkaistu: 20.11.2026
Kategoriat: Ajankohtaista, Asiantuntijalta, Kalat ja kasvit, Vesi ja ympäristö, Yhdistys

FM Sara Virkin Helsingin yliopistolle toteuttamassa pro gradu -opinnäytetyössä tutkittiin statoplastien määrän vaihtelua sekä lajin leviämiseen vaikuttavia tekijöitä Kokemäenjoen vesistöalueella.

Statoplasteja kartoitettiin muun muassa Lempäälän Kirkkojärvellä, Vanajavedellä sekä Mallasvedellä. Statoplasteja sormellaan tutkii Sara Virkki, vasemmalla Vanajavesikeskuksen Heidi Kontio. Kuva: Kirsi Kuoppamäki.

Keräinlevyjen avulla voidaan kartoittaa levinneisyyttä

Pohjois-Amerikasta peräisin oleva vieraslaji hyytelösammaleläin (Pectinatella magnifica) tavattiin ensimmäisen kerran Saimaan kanavassa vuonna 2006, ja laji on levinnyt muun muassa Kokemäenjoen vesistöön.

Hyytelösammaleläintä esiintyy Euroopasta aina Korean niemimaalle ja Japaniin saakka. Kun eteläkorealaiset tutkijat vertailivat eri menetelmiä lajin esiintymisen selvittämiseksi, he totesivat keräinlevyt tehokkaimmaksi tavaksi lähestyä asiaa, helpommaksi kuin esimerkiksi yhdyskuntien havainnointi. Koska tehtävänämme oli selvittää hyytelösammaleläimen esiintymistä ja leviämistä Kokemäenjoen vesistössä, päätimme käyttää työssä keräinlevymenetelmää, kertoo tutkija ja ympäristöasiantuntija, dosentti Kirsi Kuoppamäki KVVY Yhdistyksestä.

– Olemme Vauhtia vesienhoitoon -hankkeessa käsitelleet vesistöjen vieraslajeihin, erityisesti isosorsimoon ja hyytelösammaleläimeen, liittyvää problematiikkaa sekä keränneet aiheeseen liittyvää tutkittua tietoa. Statoplastien kartoittaminen on hyvä keino saada tietoa lajin levittäytymisestä uudelle alueelle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Entisenä yliopistonlehtorina Kuoppamäki sai ajatuksen toteuttaa työ pro gradu -tutkielmana, jollaisen aiheeksi hyytelösammaleläimen esiintyminen ja leviäminen tuntui sopivan hyvin. Idea löysi toteuttajansa, ja Helsingin yliopistossa opiskellut Sara Virkki päätyi hyytelösammaleläimen pariin. Hänen työtään ohjasivat Kuoppamäki ja vanhempi yliopistonlehtori Leena Nurminen.

Mallasvedellä havaittiin statoplasteja ennen yhdyskuntia

Kesällä ja syksyllä 2024 vietiinkeräinlevyjä kymmenelle eri havaintopisteelle Kokemäenjoen vesistöalueella. Niitä sijoitettiin paikkoihin, joissa on veneliikennettä tai joissa ihmiset muuten liikkuvat vilkkaasti: käyvät esimerkiksi uimassa tai suppilautailemassa, minkä on osaltaan oletettu edistävän hyytelösammaleläimen leviämistä. Keräinlevyjä pidettiin vedessä 3–4 viikon ajan.

Mallasvedellä, Valkeakoskella sijaitsevassa Sointulan satamassa, levyihin tarttui statoplasteja, vaikka alueella ei ollut vielä tehty hyytelösammaleläinhavaintoja. Seuraavana vuonna [2025] yhdyskuntia jo löytyikin Mallasvedeltä, kertoo Virkki.

Statoplastien leviämistä kartoitettiin 15×15 senttimetrin kokoisilla, styroksista leikatuilla levyillä. Ne ankkuroitiin pohjaan narujen ja painojen avulla. Kuva: Sara Virkki

– Levykeräin on herkkä menetelmä, jonka avulla voi selvittää, missä lajia on, jopa ennen kuin yhdyskuntia on havaittu.

Keräin voi toki yhtä hyvin olla vaikkapa köysi: statoplastit tarttuivat hanakasti myös keräinlevyissä oleviin, karheapintaisiin naruihin.

– Keräimen olisi kuitenkin käytännön syistä hyvä olla sellainen, josta statoplastit on helppo irrottaa ja laskea.

Ympäristö vaikuttaa statoplastien määrään

Tulokset osoittivat, että pyyhkäisymatka, eli suora matka veden pintaa pitkin, jonka tuuli ja aallokko voivat edetä esteettä, etäisyys merkittävistä venesatamista sekä etäisyys alueen ensimmäisestä havaitusta hyytelösammaleläinesiintymästä vaikuttivat kaikki statoplastien havaintomääriin.

– Koska statoplastit kulkevat veden mukana, tuulisilla alueilla niitä esiintyy vähemmän. Sen sijaan suojaisemmissa paikoissa olosuhteet ovat niille suotuisammat, ja niissä statoplasteja kertyi keräinlevyihin runsaammin, kuvailee Virkki.

Asiantuntijat etsivät järvestä hyytelösammaleläimiä venesataman laiturilla.

Suojaiset satamat voivat tarjota hyytelösammaleläimelle sopivat olosuhteet. Kuva: Kirsi Kuoppamäki

Saatujen tulosten pohjalta voidaan päätellä, että suojaisilla alueilla, jotka sijaitsevat lähellä ensimmäistä tehtyä hyytelösammaleläinhavaintoa sekä veneilyreittejä, esiintyy todennäköisesti enemmän statoplasteja. Myös venesatamien läheisyys näytti vaikuttavan statoplastien määrään. Lisäksi statoplasteja esiintyy runsaammin ja laajemmalla alueella kesäaikaan.

Sen sijaan vedenlaadun kuten ravinteisuuden tai humuspitoisuuden ei tässä tutkimuksessa havaittu vaikuttavan lajin esiintymiseen.

Lisää tietoa hyytelösammaleläimestä tarvitaan

Tutkimustyön aikana Virkille oli shokki, kuinka paljon statoplasteja vedessä kelluukaan, ja että veden mukana ne pääsevät minne vain.

–  Olisi ollut hienoa kerätä vielä enemmän näytteitä vielä laajemmalta alueella. Pyyhkäisymatka otettiin huomioon, mutta koska käytössä ei ollut venettä, keräimet olivat rannoilla ja suojaisissa poukamissa. Erilaiset paikat olisivat lisänneet muuttujia, mistä olisi saatu enemmän pohjaa mallinnukseen.

Sekä Kuoppamäki että Virkki ovat kuitenkin tyytyväisiä työhön. Mitä enemmän vieraslajin leviämiseen vaikuttavista tekijöistä tiedetään, sitä helpompi on löytää tehokkaampia keinoja lajin kartoittamiseen ja hillitsemiseen.

– Sara toteutti hienon mallinnuksen, mikä on hyvä alku! Dataa tarvitaan enemmän, ja sen myötä voidaan tehdä laajempia riskikartoitusarviointeja, Kuoppamäki visioi.

Kirsi Kuoppamäki venesatamassa haavi kädessään.

– Virkin työstä karttunut kokemus ja saatu tieto ovat hyvä lisä KVVY Yhdistyksen ja Vanajavesikeskuksen hyytelösammaleläimen parissa tehtyihin tutkimuksiin, joissa on muun muassa käynyt ilmi, että kalat käyttävät lajia ravinnokseen ja mitä ilmeisimmin näin myös levittävät sitä uusille alueille, toteaa Kirsi Kuoppamäki KVVY Yhdistyksestä. Kuva: Kirsi Kuoppamäki

Vieraslajien leviämisen hidastaminen vaatii ihmisiltä valppautta

Se, kuinka voimakkaasti laji leviää huomaamatta ihmisen toiminnan seurauksena, mietityttää Virkkiä.

– Myös se tuntuu haastavalta, kun vielä ei oikein tiedetä, onko hyytelösammaleläimestä hyötyä vai haittaa – ja kuinka laji tulee esimerkiksi vaikuttamaan vesistöjen ravintoverkkoon.

Virkki ei itse asu hyytelösammaleläimen esiintymisalueella, mutta on tunnistanut vieraslajeihin liittyvän perustavanlaatuisen ongelman: tietämättömyyden vuoksi lajit leviävät uusiin paikkoihin.

– Hyytelösammaleläin ei ollut minulle ennestään tuttu laji, ja itsekin jouduin aluksi googlaamaan, mistä on kyse, Virkki naurahtaa.

Ihmiset eivät ole tietoisia vieraslajeista, mutta aina ohjeetkaan eivät ole yksiselitteisiä.

– Ohjeistetaan esimerkiksi, että jos kahlaat kumisaappaissa vesistössä, jossa vieraslajia esiintyy, ja siirryt alueelle, jossa sitä ei vielä esiinny, saappaat tulisi pestä.

– Tässä piilee riski, jos ei tiedetä, onko vesistössä tehty havaintoja vai ei. Sehän riippuu myös siitä, kuinka kansalaiset kirjaavat vieraslajihavaintoja.

– Hyytelösammaleläimen osalta havaintojen hyödyntämistä vaikeuttaa vielä se, että havaintoja ilmoitetaan lähinnä eläimen muodostamista yhdyskunnista eikä statoplasteista.

nainen pitää haavia, jossa on hyytelösammaleläinyhdyskunta. Toinen henkilö ottaa kuvaa kameralla.

Hyytelösammaleläinhavaintojen ilmoittaminen vieraslajit.fi-sivustolle on tärkeää, koska niiden avulla voidaan alustavasti kartoittaa, missä lajia esiintyy. Havaintoon liitettävä valokuva auttaa lajinmäärityksen varmistamisessa. Kuva: Kirsi Kuoppamäki

Paikallistietoa kannattaa hyödyntää myös vieraslajitutkimuksessa

Virkki on iloinen, että alan opiskelijoille ehkä hieman epätyypillisesti hänellä oli mahdollisuus toteuttaa tutkimusprosessi alusta loppuun saakka.

– Oli siistiä, että sai olla mukana suunnittelemassa prosessia, keräämässä aineistoa ja analysoimassa sitä. Se lisäsi itsevarmuutta ja oma-aloitteisuutta. Samalla toki tiedostan, että jos nyt tekisin saman uudestaan, tekisin sen todennäköisesti kymmenen kertaa paremmin!

Virkki ei aluksi myöskään tiennyt tai osannut kuvitella, kuinka tärkeää aihe paikallisille on: heillä on oikea huoli vieraslajin leviämisestä ja vaikutuksista.

– Kun olimme maastossa tekemässä tutkimuksia, ihmiset tulivat juttelemaan. Sen lisäksi, että tutkimme vieraslajia, työ on tärkeää myös paikalliselle yhteisölle. Ymmärrän hyvin, että vieraslajin ilmestyminen tuttuun ympäristöön vaikuttaa ihmisiin. Kaikilla tuntui olevan jotakin sanottavaa tai oma kokemuksensa hyytelösammaleläimestä, ja heillä oli suuri tarve puhua aiheesta.

– Tuli mieleen verrata paikallisia asukkaita alkuperäiskansoihin, joilla on todella paljon tietoa omasta alueestaan. Vaikka se ei ole tieteellistä tietoa, se on merkityksellistä ja sitä kannattaa hyödyntää.

Teksti: Hanna Määttänen; yläkuva: Suvi Mäkelä

Sara Virkki on opiskellut Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa akvaattisia tieteitä. Pro gradu -tutkielmansa Environmental change and Global Sustainability -maisteriohjelmassa.

Tutustu Virkin tutkielmaan: Exploring the environmental drivers of invasive mossanimal Pectinatella magnifica statoblast dispersal in Kokemäenjoki watercourse (2026)

Sara Virkki sitoo keräinlevyihin naruja ja painoja.

Lue lisää:

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen ja Vanajavesikeskuksen Vauhtia vesienhoitoon 4 -hankkeessa autetaan muun muassa vesien ja rantojen vieraslajien, erityisesti hyytelösammaleläimen ja isosorsimon, tunnistamisessa, havainnoinnissa ja mahdollisessa torjunnassa. Hanke on saanut Euroopan unionin maaseuturahoitusta Pirkanmaan ELY-keskukselta, jonka tehtäviä hoitaa nykyisin Sisä-Suomen elinvoimakeskus. Tutustu hankkeeseen verkkosivuillamme.

Soita meille Soita meille