Verkkokoekalastus tuottaa tietoa vesistön tilasta

Kaikki tietävät, mitä pienten särkikalojen perusteella voidaan päätellä vesistön ravinnetilanteesta. Eri kalalajien esiintyminen, niiden määrät, koot ja iät kertovat paljon vesistön kunnosta. Kalaston rakennetta ja runsautta voidaan tutkia tarkemmin verkkokoekalastuksen avulla.

– Verkkokoekalastukset tulisi suorittaa heinäkuun puolivälin ja syyskuun alun välillä, jolloin vesi on vielä kerrostunut, kertoo KVVY:n kalastotutkija Ari Westermark. Tällöin koekalastajilla verkkoineen onkin kiire.

Syyskuun aikana vesi sekoittuu ja kylmenee merkittävästi. – Muun muassa särkikalat ja ahven ovat aktiivisia lämpimässä vedessä. Vesien sekoituttua ja viilennyttyä kalat pakkautuvat syvänteisiin, eikä koekalastus enää anna oikeaa kokonaiskuvaa.

Käytettävien koekalastusverkkojen lukumäärä perustuu järven pinta-alaan ja syvyyteen. Sisävesien koekalastuksissa käytettävä Nordic-yleiskatsausverkko koostuu 12 eri solmuvälillä varustetusta paneelista, mikä mahdollistaa eri kokoisten kalojen tarttumisen verkkoon. Solmuväli verkkojen paneeleissa on 5–55 mm, ja kukin paneeli on 2,5 metriä pitkä. Koekalastusverkon kokonaispituus on 30 metriä ja verkon korkeus on 1,9 metriä. Koekalastusverkkoja lasketaan eri syvyysvyöhykkeisiin, jotta tulos olisi kattava.

Luonnonolot koekalastuksen haasteena

Verkkokoekalastus tuottaa oikein tehtynä tarkkaa tietoa kalastosta ja sen muutoksista, ja koekalastuksilla voidaan saada myös tietoa tehtyjen vesistökunnostustoimenpiteiden vaikutuksesta vesistöön. Velvoitetarkkailuna tehtävät verkkokoekalastukset ovat viime vuosina lisääntyneet, osin siksi, että standardin mukaan suoritetuilla koekalastuksilla on alettu tuottaa Euroopan-laajuista, vertailukelpoista tietoa kalastosta.

Luonnonolosuhteita ei voi aina ennakoida, ja koekalastuskaan ei aina suju ongelmitta. Esimerkiksi tuuli voi vaikuttaa verkkojen laskemiseen, lämpötila koekalastuksen tulokseen.

­­­­Kangasalan Kirkkojärvessä syksyllä tehty verkkokoekalastus vaikeutui puolestaan huomattavasti kasvillisuuden vuoksi. – Runsas vesikasvillisuus vaikeutti sekä veneellä etenemistä että verkkojen laskemista oikeaan paikkaan, kuvailee Ari.

–Järveen laskettavat verkot eivät päässeet painumaan pohjaan saakka, ja tiheä kasvillisuus painoi verkkoa, jolloin saalis väistämättä pienenee. Jos vesikasvillisuuden määrä koealalla on niin suuri, ei koekalastus anna tilanteesta todenmukaista kuvaa, Ari harmittelee. – Kalat eivät viihdy liian tiheässä kasvustossa vaan siirtyvät muualle.

Verkkokoekalastuksen tavoite on saada hyvä kokonaiskuva, ei paljon kalaa

– Pyyntipaikkojen valinta tehdään satunnaisotannalla, ei sen perusteella, mistä saadaan hyvä saalis, korostaa Ari. Myöhemmät koekalastukset pitää pyrkiä tekemään samasta paikasta, jotta tulos olisi mahdollisimman vertailukelpoinen.

Koekalastusverkot lasketaan yleensä edellisiltana ja nostetaan seuraavana aamuna. Vaikka kyse on tarkkaan määritellystä koekalastustilanteesta, koekalastajat havainnoivat aktiivisesti saaliinsa ja vesistön laatua. Kun kohde on tuttu, erot esimerkiksi kasvillisuudessa tai sen määrässä tulevat huomatuksi, ja havainnot myös kirjataan ylös. Myös verkkojen poikkeuksellinen likaantuminen, ja muut poikkeamat olosuhteissa kirjoitetaan muistiin.

Koekalastuksissa verkkoihin kertyy tuhansia kaloja. Varsinaisen kalastuksen jälkeen irrottamiseen, lajitteluun, mittaamiseen ja punnitsemiseen kuluu aikaa tunteja.

Verkkokoekalastuksen tulokset kirjataan Koekalastusrekisteriin. Verkkokoekalastuksen lisäksi kalaston rakennetta tutkitaan myös sähkökoekalastuksin sekä kirjanpitokalastajien toimesta, ja kaikista näistä saatava tieto täydentää toisiaan.

Arin muistilista verkkokoekalastajalle:

• verkkojen sijoittaminen satunnaistettuihin paikkoihin ja oikeisiin syvyyksiin on tärkeää
• koekalastuksen oikea ajoitus
• standardin mukainen verkko
• tarkka kirjaaminen: lajikohtaiset yksilömäärät ja kokonaispaino, lisäksi pituusmittauksia
• verkkojen pesu, kuivaus ja tarvittaessa desinfiointi, etteivät taudit, kasvit ja eläimet leviä verkkojen kautta muihin vesistöihin

Teksti ja kuvat: Hanna Määttänen

Blogikirjoitus on osa KVVY:n viestintäharjoittelija Hanna Määttäsen toimittamaa ”Näytteenottajan matkassa”- sarjaa, jossa tutustutaan KVVY:n näytteenottajien työhön ja erilaisiin näytteenottomenetelmiin.