Aikakanuuna: tietotekniikka

Aikakanuunaretken aiheeksi on valikoitunut tietotekniikka. Ilman tietokoneita ja kehittyneitä ohjelmistoja ei KVVY:ssäkään ole pärjätty enää vuosikymmeniin. Yhdistyksessä atk-aikaan päätettiin siirtyä mikrotietokoneiden IBM PC -konetyypin vallatessa markkinat 1980-luvun puolivälissä. Aikamatkalla oppaina toimivat tietohallintopäällikkö Markku Patrikainen ja järjestelmäasiantuntijat Marko Koskinen ja Ville Parkkinen KVVY Tutkimus Oy:stä.

1837: Aikakanuuna päätti pysähtyä tällaiseen vuoteen. Asiantuntijamme eivät tuolloin olleet vielä syntyneet, joten turvaudutaan aluksi Wikipedian opastukseen. Kyseisenä vuonna englantilainen matemaatikko ja filosofi Charles Babbage ryhtyi rakentamaan suunnittelemaansa mekaanista tietokonetta, ”analyyttista konetta”. Hän ei elinaikanaan saanut höyryvoimalla ja reikäkorteille syötettyjen ohjelmien avulla toimivaksi suunnittelemaansa konetta valmiiksi. Hän kuitenkin loi osaltaan ohjelmoitavan tietokoneen periaatteet, jotka sata vuotta myöhemmin modernisoi tietojenkäsittelyn merkittävimpiin uranuurtajiin luettu Alan Turing. 1800-luvulla oli käytössä erilaisia mekaanisia ja sähkömekaanisia laskimia. Reikäkortit yleistyivät koneiden kuten kutomakoneen automatisoinnissa ja vuodesta 1890 Yhdysvaltain väestönlaskennassa. Myös kuuluisa tietokoneyhtiö, vuonna 1911 perustettu IBM (vuoteen 1924 nimellä CRT) edeltäjineen oli alkujaan reikäkorttikoneiden valmistaja. Reikäkortteja käytettiin tiedonhallintaan myös elektronissa tietokoneissa vielä 1980-luvulle asti.

1944: maailman ensimmäinen ohjelmoitava elektroninen tietokone Colossus valmistuu. Se rakennettiin Englannissa toisen maailmansodan aikana Saksan vaikeimpien salakirjoitussanomien murtamiseen. Se oli kuorma-auton kokoinen ja siinä oli yli kaksi tuhatta elektroniputkea.

Nykyaikaisen tietokoneen aika alkoikin toisen maailmansodan sotilaallisista tarpeista, joihin kuuluivat salakirjoitusten purkaminen ja ballistiset laskutoimitukset ammusten liikeratojen selvittämiseksi.

1984: Aikakanuuna peilaa itseään putkinäytön ruudulla. Markku: Yhdistyksen ensimmäiset PC-tietokoneet hankittiin kalatalous- ja jätevesiosastoille, ne olivat mallia MikroMikko 2. Jätevesiosastolla ohjelmistoina olivat JVP, JÄVE ja myöhemmin PUHTO. Kalatalouspuolelle PC:n hankkinut Jukka Mankki ei ollut aivan selvillä, miten sitä saisi tarkoituksiinsa käytettyä. Reijo Oravaisen luotsaamalle vesistöosastolle hankittiin 1985 kolmas PC, jossa ohjelmistona toimi vesistöntarkkailuohjelma VETO. Jätevesiosaston Jouko Oksjoki ja sittemmin Reijo selvisivät Mankkia helpommalla, koska heidän käyttämänsä sovellukset kehitettiin vesiensuojeluyhdistysten yhteistyönä, mutta kalaosastoa vastaavaa toimintaa tai vastaavia tarpeita ei tuolloin ollut muilla vesiensuojeluyhdistyksillä.

1989: Aikakanuunan ruudulla näkyy paljon täytettäviä kenttiä. Tämä taitaa, Markku, olla K-Mies-ohjelma, jolla suunnittelit tietokantoja yhdistyksen tarpeisiin. Toimistovirkailija Marjo Vessari käyttää sitä yhä KVVY:tä avustavien kalastajien kirjaamien saalistietojen viemiseen tietokoneelle. Markku: Minut vuonna 1985 rekrytoinut Mankki huomasi uteliaisuuteeni PC:n suhteen. Siitä alkoi tietotekniikan urani KVVY:ssä. Jatkoin hänen aloittamaansa suunnitelmaa, ja tuloksena oli niin sanottu Kmies vuonna 1989. Mankin alaisena kehitin myös kalaosastolla eli nykyisessä biologisten tutkimusten yksikössä käytössä olevan kalataloudellisen postikyselyjärjestelmän K2002, jonka nimessä on käyttöönottovuosi. Vuonna 1989 kalaosastolle hankittiin myös ensimmäiset kaksi kannettavaa, mallia Compaq Portable III computer.

Markku jatkaa: Oksjoen, Mankin ja Oravaisen käynnistämät tietotekniikan harppaukset olivat merkittäviä. Kaikki numeerinen tieto oli ollut aikaisemmin vain paperilla ja laskenta oli tehty nauhalaskimilla näppäillen. PC oli uutta tekniikkaa, sen hyödyntäminen oli vasta aluillaan maailmalla ja kaikilla aloilla. KVVY ry:n saattaa sanoa olleen tuolloin kehityksen kärjen tuntumassa.

1990: Aikakanuuna näkee jonkinlaisen verkon, joko KVVY on internetissä? Markku: Merkittävin askel tätä laatua oli paikallisverkon perustaminen 1990. Yhdistys toimi tuolloin kolmessa näköetäisyydellä toisistaan olevassa rakennuksessa, joten osastojen välinen verkkoyhteys tehosti toimintaa oleellisesti. Kaupallisen internetin kehitys oli tuolloin maailmallakin vasta aluillaan. Aluksi verkossa oli 11 tietokonetta ja kaksi palvelinta, viisi vuotta myöhemmin tietokoneita oli 35, nyt yli 200 ja palvelimia 18.

1991: Olemme varmaankin KVVY:n laboratoriossa, missähän tietokoneet ovat? Markku: Laboratorio oli vaatimaton vielä 1990 luvun alussa. Kun laboratorion kasvu alkoi, henkilöstö oli tukehtumassa ruutupaperiin ja manuaaliseen laskentaan ja laboratorioon palkattiin toinenkin kemisti, Sirpa Väntsi. Hän käynnisti tietotekniikan soveltamisen laboratorion näkökulmasta. Perehdytin hänet KVVY:n ensimmäiseen kannettavaan tietokoneeseen ja sen mahdollisuuksiin laboratorion laadunvalvonnassa. Hänen uransa aikana KVVY:n laboratoriolle kehitettiin kaksi laboratorion tiedonhallintajärjestelmää (LIMS).

1992: Nyt ruudussa näkyy ahkera, tutunnäköinen tietotekniikkaguru. Markku: minut nimettiin tuolloin päätoimiseksi mikrotukihenkilöksi, koska käytännössä en ehtinyt enää Mankin osastolle biologina raportteja kirjoitella; sinne piti palkata uusi henkilö tilalle. Vaikka sittemmin olen kantanut tietohallintopäällikön titteliä jo vuosia, suurin osa toiminnastani on vastannut järjestelmäasiantuntijaa. Saavutukseni on mielestäni ollut, että KVVY ei ole tällä hetkellä enempää jäljessä tietotekniikan soveltamisessa. Alan kehitys on kiihtynyt jatkuvasti ja haasteet kasvaneet vuosi vuodelta.

1995: Kanuuna viihtyy taas KVVY:n laboratoriossa. Markku: Ensimmäinen projekti, vuonna 1995 valmistunut tiedonhallintajärjestelmä Wilan oli ”värikäs” tapaus, mutta Sirpa Väntsin mukaan se oli siihen hetkeen ja tarpeeseen sopiva siirtymävaihe, tarjosi puutteineenkin rungon, jonka pohjalta osattiin esittää kehittyneempää tuotetta. Laboratorion toiminnan kannalta tärkein anti oli ohjelmiston status-ajattelu: näytteen kulkua voitiin seurata koko ketjun ajan näytteen vastaanotosta tuloksiin, mikä vastasi myös laadun kehittämisen vaatimuksiin.

2000: Mitä tarkoittavat Aikakanuunan ruudussa vilkkuvat kirjaime V2L? Markku: Laboratoriossamme vielä toistaiseksi käytössä oleva vesiensuojeluyhdistysten yhteistyönä kehittämä V2L-järjestelmä otettiin käyttöön vuoden 2000 alussa.

2021: Aikakanuuna havaitsee paljon tietokoneita ja näyttöjä, useimmissa työpisteissä näkyy kaksi tai kolmekin näyttöruutua. Osa huoneista sen sijaan on pimeänä, onkohan kyse etätyöstä? Marko: Tänä päivänä KVVY:ssä on ajantasaiset IT-järjestelmät, joita ilman ei tultaisi toimeen. Korona-aikaan viimeistään ovat kaikille tulleet tutuksi Teams-palaverit ja muut Office365-tuoteperheen ohjelmat.

Marko jatkaa: Laboratoriossa on tärkeänä osana automaattinen tiedonsiirto, niin tulosten oikeellisuuden kuin isojen analyysimäärien takia. Käsin tehtävä tulosten siirto on vähentynyt huomattavasti. Uutena palveluna suunnittelupalvelut ja heidän tarvitsemansa ohjelmistot ovat lisänä muutenkin laajaan ohjelmistoomme. KVVY:ssä on vielä oma konesali, mutta osa ohjelmistoista on siirtynyt jo pilvipalveluiksi. Isoille asiakkaille tarjoamme entistä enemmän palveluita, missä asiakas näkee tulokset suoraan omalta koneelta, sitä mukaan kuin analyysit valmistuvat.

Taloushallinon uudistukset toivat korttimaksamisen yksityisasiakkaille. Näin säästämme luontoa ja paperia, kun laskuja ei lähetellä enää kirjeitse. Nettikauppa on laboratoriossa myös tätä päivää, kaivovesi- yms. tutkimukset voi tilata suoraan kotisohvalta ja lähettää vesinäytteen postitse. Tulokset saa suoraan sähköpostiin. Palvelu on otettu hyvin vastaan ja kasvaa koko ajan.

Etätyö toi haasteet, joihin meillä oli valmistauduttu hyvin jo ennen koronaa. VPN-yhteydet ovat ajanmukaiset ja tieto liikkuu, oli työntekijä jossakin toimipisteistämme tai kotona omalla työpisteellä. Etätyö on tullut jäädäkseen, ja sitä kehitetään koko ajan, paluuta vanhaan toimistotyöhön ei entisessä mittakaavassa enää ole. Asiantuntija pystyy palvelemaan asiakasta yhtä hyvin kotoa kuin laboratoriosta käsin käytössä olevan puhelinjärjestelmän avulla.

KVVY:ssä on ollut käytössä jo vuosia oma HD-tasoinen videojärjestelmä (Polycom), jolla eri toimipisteiden väliset palaverit on pidetty. Koulutukset ja niihin osallistuminen on onnistunut etänä. Tässä on säästetty ympäristöä, aikaa ja vaivaa. Myös asiakkaamme ovat osallistunut tiloistamme käsin eri viranomaisten koulutuksiin.

2026: Kanuuna sekoili hetken, iskiköhän siihen tulevaisuuden digitaalinen rikollinen? Ville: Nykyisin ongelmia ratkotaan vasta, kun jotain on jo ehtinyt sattua. Kyberturvallisuuden tulevaisuus onkin sen ennaltaehkäisevässä toiminnassa. On löydettävä tasapaino, kuinka paljon työntekijöitä koulutetaan ja kuinka paljon automaatioon pohjautuviin tietoturvaohjelmiin ja palveluihin investoidaan.

2030: Aikakanuuna näyttää keskustelevan suoraan jonkun koneen kanssa, mistähän on kyse? Ville: Esineiden internet, englanniksi Internet Of Things (IoT) kuvaa fyysisten laitteiden verkkoa. Nämä laitteet, kuten puhelimet, tietokoneet ja reitittimet ovat liitettyinä antureihin, ohjelmistoihin ja muihin tekniikoihin tietojen yhdistämiseksi ja vaihtamiseksi toisten laitteiden ja järjestelmien kanssa internetin välityksellä. Laitteet voivat myös sisältää tavallisia kotitalousesineitä ja hienostuneita laboratoriolaitteita. KVVY:n laboratoriossa esimerkiksi vaa’at ja muut instrumentit voivat ilmoittaa järjestelmille, jos ne eivät ole kalibroituja. Tämä estää sen, että arvokasta aikaa ja materiaaleja ei mene hukkaan. Lisäksi, jos käytetään vaarallisia aineita, tietokone voi automaattisesti kertoa käyttäjälle kyseisen aineen oikean käsittelymenetelmän päivittämällä sen loppukäyttäjän näyttöön välittömästi.

2040: Kanuuna osoittaa selvää kiintymystä digitalisaatioon ja tekoälyyn. Ville: Kaikkialla maailmassa työntekijät vaihtavat kynänsä, paperimuistikirjansa ja tarralappunsa digitaalisiin välineisiin. Esimerkiksi laboratorioissa paperipinot ovat vaihtuneet elektronisiin laboratoriomuistikirjoihin (ELN), tieteellisiin tiedonhallintajärjestelmiin (SDMS), laboratoriotietojen hallintajärjestelmiin (LIMS) ja tuotannonohjausjärjestelmiin (MES). Tulevaisuuden työpaikalla tekoälyapulainen on todennäköisesti aina käytettävissä ja se pystyy hallitsemaan tehtäviäsi, kuten korjaamaan laitteen tai ainakin ilmoittamaan siitä IT-tukeen ennakoivasti, ennen kuin edes huomaat, että sinulla on ongelma. Tekoäly pystyy myös tarpeen mukaan kääntämään ja dokumentoimaan käymäsi kokoukset automaattisesti. Kaiken kaikkiaan tekoäly auttaa meitä säästämään aikaa: työnkulut yksinkertaistuvat ja esimerkiksi tutkimusten ja projektien aikataulu nopeutuu.

Luulen, että meidän ei enää tulevaisuudessa tarvitse odotella kymmentä minuuttia, kun osa kokouksessa olijoista yrittää selvittää, miten tietokoneet kytketään suurelle näytölle, ennen kuin jonkun on lopulta kutsuttava joku IT-osastolta paikalle.

Kun tulet kokoushuoneeseen, kasvojentunnistustekniikkaa käyttävät kamerat tunnistavat sinut ja muut osallistujat ja säätävät välittömästi päätelaitteiden ja näytönjakoon liittyvien laiteiden kokoonpanoa. Älykäs toimistorakennuksesi onkin jo varmistanut, että huoneen lämpötila on säädetty etukäteen. Tai ehkä vain astut virtuaalitodellisuuden (VR) maailmaan, ja avatarisi pitää kokouksesi ympäristössä, jonka olet itse valinnut.

– – – – – – – – – –

KVVY ry:n entinen toiminnanjohtaja Reijo Oravainen muistelee videolla, miten yhdistyksen ensimmäiset tietokoneet muuttivat muun muassa tarkkailuraporttien kirjoittamista.