Fosforit veks vesistöistä

Fosforit veks vesistöistä -hankkeessa tutkittiin ojavesien fosforikuormituksen vähentämistä erilaisilla kemiallisilla menetelmillä. Kokeilussa oli kolme eri tuotetta ja niitä testattiin viidessä eri kohteessa vuosina 2013-15. Hanke sai rahoitusta Maa- ja vesitekniikan tuki ry:ltä.

Fosforit veks vesistöistä -hankkeessa tutkittiin ojavesien fosforikuormituksen vähentämistä rakeisella ferrosulfaatilla (Ferrix-3), nestemäisellä alumiinikloridilla (PAX XL-100) ja rakeisella rautahydroksidin ja kalkin sekoituksella (Sachtofer PR). Hankkeen tavoitteena oli kehittää kustannustehokas, helposti toteutettava, varmatoiminen ja ympäristöä kuormittamaton menetelmä ojavesien fosforikuormituksen vähentämiseksi. Eri menetelmien toimivuutta tutkittiin viidessä eri kohteessa.

Hankkeessa kokeilluista menetelmistä mikään ei yksinään osoittautunut laajasti hyödynnettäväksi, helppokäyttöiseksi ja varmatoimiseksi. Käyttökelpoisimmaksi osoittautui yksinkertaisin menetelmä eli rautahydroksidipuskuri (Sachtofer PR). Puskurin rakentaminen on yksinkertaista ja se on koko ajan toimintavalmiina, mutta sopii nyt kokeillussa muodossa vain yksittäisiin kohteisiin. Tutkimusaika oli kuitenkin niin lyhyt, että nyt saatujen tulosten pohjalta ei voida arvioida puskurin käyttöikää ja sitä myötä kustannustehokkuutta.

Suoraan ojaan virtaavan veden kemikaloimista varten rakennetut laitteistot osoittautuivat hyvin haasteellisiksi ylläpitää. Myös sopivien rakentamispaikkojen löytäminen oli hankalaa. Suurimmat ojavesien kuormituspiikit tulevat yleensä ennakoimattomasti rankkasateiden yhteydessä ja yhä enenevissä määrin talvikaudella, jolloin lämpötila vaihtelee nollan molemmin puolin. Sekä nestemäisen että kiinteässä muodossa olevan kemikaalin annostelu kuormituspiikkien aikana vaatii jatkuvaa säätilan seurantaa ja henkilöitä, jotka ovat valmiudessa hyvinkin nopeasti laitteita hoitamaan. Kylmässä ilmassa jäätyminen haittaa laitteistojen toimintaa ja hidastaa myös kemiallisia reaktioita vedessä.

Ojavesien käsittelymenetelmät ovat yksi keino hajakuormituksen vähentämisessä. Käyttökelpoisimmillaan ne ovat korkean kuormituksen kohteissa, joissa maanomistajalla on tahtoa kuormitusta vähentää. Tärkein elementti hajakuormituksen hallinnassa on kuitenkin viljelymenetelmien kehittäminen ja talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen niin, että poikkeuksellisissakin sääoloissa ravinteita karkaa ojiin mahdollisimman vähän. Ojissa kestävimmät ratkaisut liittyvät vesitalouden kokonaisvaltaiseen hallintaan eri intressiryhmien ja ympäristön tarpeet huomioiden. Tätä työtä voidaan yksittäisissä kohteissa tehostaa ojaveden kemiallisella käsittelyllä.