Vuoden 2019 toimet
Poikasistutus
Kolmivuotinen Hauki-hanke saatettiin päätökseen vuonna 2019. Käytännön toimet alkoivat kesäkuun alussa, kun vastakuoriutuneita poikasia istutettiin Kirkkojärveen kolmatta kertaa. Poikasistutus saatiin siis kaikkina hankevuosina tehtyä toivottua myöhempään. Tällä lienee ollut ratkaiseva merkitys hankkeen tuloksellisuuden kannalta. Päijänteen kantaa olevien poikasten määrä jäi vuoden 2018 tavoin 300 000 yksilön tavoitteesta, ollen nyt noin 200 000 kpl. Istutusten yhteydessä havaittiin, että kahtena edellisenä vuonna soutamista haitanneet vesiruttokasvustot olivat monin paikoin kokonaan laonneet. Näin rantavyöhykkeen kalojen elinolosuhteet poikkesivat hetkellisesti aiemmista hankevuosista.
Verkkokoekalastus
Verkkokoekalastukset tehtiin hankevuosina 2017 ja 2019. Vuonna 2019 koekalastuksien toteutusta jouduttiin lykkäämään lintutarkkailijoiden pyynnöstä. Koekalastukset oli määrä tehdä samalla viikolla kun vesilinnustus alkoi. Soutuveneellä liikkumisen pelättiin karkottavan uhanalaisia vesilintulajeja pois Kirkkojärven suojellulta lepäilyalueelta, ja siirtyvän vesistöihin joissa ne potentiaalisesti voisivat päätyä rauhoituksestaan huolimatta metsästyksen kohteeksi.
Muutamia verkkoja oli pyynnissä elokuun loppupuolella, mutta pääosin pyynnit tehtiin vasta syyskuussa. Tämä vaikutti tulosten vertailukelpoisuuteen. Itse Hauki-hankkeen tuloksellisuuden arvioinnin suhteen viivästymisellä ei kuitenkaan ollut ratkaisevaa merkitystä. Kirkkojärvi osoittautui edelleen erittäin selvästi särkikalavaltaiseksi. Erittäin mielenkiintoinen havainto oli se, että juuri hankevuosien aikana runsastunut vesikasvillisuus näyttää selvästi muuttaneen Kirkkojärven kalojen käyttäytymistä ja elinalueita vuonna 2014 tehtyihin koekalastuksiin verrattuna. Koekalastussaaliin kehityksestä ja muista tutkimustuloksista voi lukea tarkemmin oheisesta Hauki-hankkeen loppuraportista.
Sähkökoekalastus
Sähkökoekalastukset tehtiin suunnitellusti syyskuussa samoilla koealoilla kuin aiempina hankevuosina. Vaikka kesäkuun alussa vesiruttoa ei juuri näkynyt, oli uposkasvillisuus syyskuuhun mennessä vallannut jälleen suuria alueita. Vuonna 2019 syntyneitä hauen poikasia saatiin vain kaksi. Rantavyöhykkeen haukitiheys oli suurimmillaan vuoden 2017 sähkökalastuksissa, mutta tuolloinenkaan poikasmäärä ei ollut erityisen suuri. Tulos viittaa osaltaan huonoon istutusmenestykseen, mutta ensisijaisesti siihen, että poikkeuksellisen tiheät vesikasvimassat muodostivat Kirkkojärveen kaloille elinkelvottomia alueita.
Geneettinen tutkimus
Haukien DNA-mikrosatelliittianalyysi osoittautui korvaamattoman tärkeäksi menetelmäksi hankkeen tuloksellisuuden arvioinnissa. Kun verkko- ja sähkökalastuksilla ei saatu riittävästi oikean ikäisiä ja -kokoisia näytehaukia, saatiin niitä Kangasalan kaupungin tilauksesta tehtyjen hoitokalastusnuottausten saaliista. Hoitokalastajien arvion mukaan oli poikkeuksellista, että pienet hauet olivat jo loppukesällä järven keskiosissa, eli vesikasveista vapaalla alueella. Haukien geneettinen tutkimus tilattiin ostopalveluna Luonnonvarakeskukselta (Luke). Hauki-hankkeen myötä menetelmä osoittautui käyttökelpoiseksi myös haukikantojen geneettisten erojen tunnistamisessa. Menetelmä on kuvattu kokonaisuudessaan Luonnonvarakeskuksen julkaisussa (Koljonen & Tanhuanpää 2019), mikä löytyy Hauki-hankkeen loppuraportin liitteenä. Määrityksiä tehtiin hankkeen aikana yhteensä 96 haukiyksilöstä. Nämä näytteet osoittivat, että istukaspoikasten selviytyminen oli huomattavan heikkoa suhteessa Kirkkojärven luontaiseen poikastuotantoon kyseisinä vuosina. Istutettuja ja luontaisia poikasia esiintyi karkeasti suhteessa 1:60.
Hankkeen tulosten yhteenveto ja jatkosuositukset
Kirkkojärven haukikantaa ei saatu runsastumaan poikasistutusten avulla. Hauki-istutuksilla ei siten ollut, eikä tule olemaan merkittävää vaikutusta Kirkkojärven ravintoketjuun tai muihin luontoarvoihin. Tällä perusteella haukien istutus vastakuoriutuneilla poikasilla ei sovellu järvikunnostusmenetelmäksi.
Istutettujen haukien selviytyminen oli heikkoa verrattuna luontaisesta lisääntymisestä syntyneisiin poikasiin. Ensisijainen syy istukkaiden huonoon selviytymiseen oli, että poikaset saatiin istutettua vasta kesäkuussa. Siten istukkaat olivat liian pieniä suhteessa järven omaan poikastuotantoon, ja tulivat joko syödyiksi tai hävisivät ravintokilpailun. Myös hankevuosina poikkeuksellisesti runsastunut vesikasvillisuus vaikutti haukien selviytymiseen. Mm. vesirutto muodosti kaloille elinkelvottomia alueita, pilaten hauen poikasten luontaisen habitaatin.
Vaikka hankkeen tulos oli pettymys Kirkkojärven kannalta, se oli tärkeä tulos ja opetus muita kunnostushankkeita varten. Huono istutustulos kertoo, että haukikantoja tulee vahvistaa istutusten sijaan luontaisen lisääntymisen tukitoimilla. Ainakin vuonna 2018 Kirkkojärveen näyttää syntyneen vahva vuosiluokka. Hauki-hankkeen tulosten myötä on jo herännyt kiinnostusta haukitehtaan, eli hauen kutupaikaksi sopivan kosteikon perustamiseen. Hankkeen kattava kalastoseuranta tuotti tärkeää ja konkreettista tietoa Kirkkojärvestä. Kalastoseuranta osoitti vesikasvimuutosten suuren vaikutuksen Kirkkojärven kalojen käyttäytymiseen. Vesikasvimassojen vaikutuksia vedenlaatuun ja eri eliöryhmiin on syytä selvittää. Samoin vesikasvimassojen ja niihin sitoutuneiden ravinteiden poistomahdollisuudet kannattaa kartoittaa.
Haukien geneettinen tutkimus oli uraauurtava pilottityö, ja Hauki-hankkeen myötä menetelmää voidaan jatkossa hyödyntää muidenkin hauki-istutusten tuloksellisuuden arvioinnissa. Kirkkojärven viisi osakaskuntaa yhdistyivät Hauki-hankkeen aikana. Osakaskuntien yhdistymisprosessi sai alkunsa tarpeesta kalastusrajoituksiin, mikä liittyi hankkeen tavoitteisiin petokalakannan turvaamisesta. Osakaskuntien yhdistyminen palvelee jatkossa myös kaikkia muita järveen liittyviä kunnostustoimia. Nykyisellään Kirkkojärvellä tapahtuva kalastus on erittäin vähäistä, eikä kalastuksen rajoitustoimiin ole tällä erää tarvetta. Mikäli Kirkkojärveen happikadon aiheuttaman kalakuoleman seurauksena muodostuisi uusi petokalojen valtakausi, vaatii petokalakannan suojaaminen siinä tapauksessa rajoitustoimia. Haukia ja isoja ahvenia suojaavat rajoitukset tulisi saattaa voimaan viimeistään kaksi vuotta happikadon jälkeen. Vesistön lintuarvojen takia kalastuksen on oltava ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää. Hauki-hankkeen järjestämät yleisötilaisuudet, lehtiartikkelit ja esimerkiksi sosiaalisen median julkaisut lisäsivät yleistä Kirkkojärvi-tietoisuutta.
Tutustu Hauki-hankkeen loppuraporttiin.
