Kuukauden konkari: Sirpa Väntsi

Sirpa Väntsi pitää haasteista. Hänestä piti tulla sairaalakemisti, mutta onneksi laboratorioomme tarvittiin 1990-luvun alussa pätevä tekijä laatujärjestelmää kehittämään ja uuden oppimista pelkäämätön viemään laboratorio digiaikaan. Tositestiin Väntsin kyvyt myös muutosjohtajana joutuivat 2000-luvulla, kun useat, lähinnä julkishallinnon laboratoriot liittivät toimintansa KVVY:hyn. – Eri työkulttuurit törmäsivät, kaikki ei alussa suinkaan sujunut kitkattomasti, KVVY:n laboratorion edellinen johtaja Sirpa Väntsi muistelee.

KVVY ry:n historiassa voidaan havaita kaksi kehitysaaltoa: 1960–1980-luvuilla vesistöjä ryhdyttiin tosissaan suojelemaan, mikä näkyi monin tavoin myös yhdistyksemme toiminnan kasvussa. Tätä vaihetta ovat haastattelusarjamme aiemmat aikalaistodistajat värikkäästi kuvailleet.

Toisen aallon voidaan katsoa alkaneen 1990- ja huipentuneen 2010-luvulla. Tänä aikana vesien- ja ympäristönsuojelu laajeni EU:n myötä globaaliksi tarinaksi. KVVY:n laboratoriossa otettiin ensin käyttöön tietotekniikkaa, kehittyneempiä laitteita ja systemaattinen laaduntarkkailu. Huipentumisvuosina alkoi sitten hurja kasvu, kun moni laboratorio paljolti kannattavuussyistä katsoi viisaaksi yhdistyä juuri KVVY:hyn. Tätä myllerrysten aikaa muistelee juhlasarjamme nuorin ja viimeinen todistaja, kemisti Sirpa Väntsi.

Väntsi palkattiin yhdistykseemme ensisijaisesti kehittämään laboratorion laatua. Hän asettui taloon, jossa toki oli jo muutama tietokone, mutta ei suinkaan laboratorion käytössä. Laborantit haaskasivat osaamistaan siirtelemällä käsin samoja numeroita paperilta toiselle.

– Laatuasiat olivat ensimmäisiä, joita ryhdyin yhdistyksessä pistämään järjestykseen. Siihen liittyi luotettavampien analyysilaitteiden hankinta ja henkilökunnan kouluttaminen niiden käyttöön. Myös tietotekniikkaa mietittiin, ja sainkin heti alkuun opetella käyttämään yhdistyksen ainoaa kannettavaa tietokonetta, Väntsi kertoo.

– Laatujärjestelmää vähän pelättiin. Laboratorioissa oli vallalla käsitys, että kaikkihan tehdään jo valmiiksi oikein. Huomattiin sitten, että eihän se aina ihan niin ole, joskus voi tulla virheitä ja laitekin tehdä väärin.

Työajan ulkopuolista markkinointia

Viitisen vuotta Sirpa Väntsi dokumentoi laatujärjestelmää määritysohjeineen ja tarkkoine toimintatapoineen muun työnsä rinnalla. Akkreditointi saatiin laboratoriolle vuonna 1996. Väntsi kiersi 13 vuotta myös Finasin palkkaamana teknisenä arvioijana muissa akkreditoiduissa laboratorioissa.

– Ulkopuolinen arvioija on tärkeä laboratorion luotettavuuden varmistamiseksi. Tein käyntejä neljästä kuuteen vuodessa, tosin yhtenä vuonna arviointeja raportteineen kertyi 13. Vaikka tein sitä työajan ulkopuolella, kaikki toki tiesivät, mistä olen. Koin että omalla osaamisella välitin tietoa myös KVVY:n osaamisesta ja luotettavuudesta, tein siis tavallaan markkinointityötä. Laboratoriothan ovat usein toinen toistensa asiakkaita.

– Laadunkehitykseen keskittyviä hommia tein kymmenen vuotta, kunnes Seppo Näsin lähdettyä laboratoriopäällikön tehtävä siirtyi jotenkin itsestään selvästi minulle. Olin sitten vuoden verran ainoa kemisti talossa, mikä oli kyllä aika kovaa aikaa minulle.

Tietojärjestelmät tulivat avuksi

– Minun aikanani laboratoriomaailma on muuttunut täysin manuaalisesta hyvin pitkälle automatisoiduksi, mikä on mielestäni ollut iso hyppäys. Digitalisaatio on tuonut tietokoneet ja laitteita ohjaavat ohjelmistot. Analyysitulokset menevät asiakkaille verkkoa pitkin suoraan heidän tietojärjestelmiinsä. Tällaisesta en nuorempana osannut edes unelmoida.

– Tullessani taloon 1990 laboratoriossa oli ruutuvihkoja, kyniä ja näytepäiväkirjoja, joihin näytteet vastaanotettaessa kirjattiin analyysitarpeineen. Sitten tiedot siirrettiin vihkoihin, jotka vietiin laborantille, joka taas kirjasi niihin saadut tulokset, jotka puolestaan kerättiin tuloslomakkeelle, joka sitten lähti eteenpäin. Sama luku siirrettiin käsityönä kymmeniä kertoja paperilta toiselle, jolloin siirtovirheet saattoivat kertautua. Se oli turhauttavaa.

Vesistö- ja jätevesipuolella yhdistyksen käytössä oli jo tuohon aikaan DOS-pohjaiset tarkkailuohjelmat (Veto). Niistä tulostettiin laboratoriolle analyysikohtaisia työlistoja vesistö- ja jätevesinäytteistä, tulokset sitten naputeltiin tulostuslomakkeilta Vetoon.

– Laatujärjestelmä edellytti, että näytesarjoissa on mukana kontrollinäytteitä, joiden tuloksista pitää muun muassa laskea keskiarvoja ja saada vaihteluvälien avulla selville mittauksen epätarkkuus. Laboratorion ensimmäinen tietokone oli kannettava, lähes matkalaukun kokoinen, mutta siinä oli tilasto-ohjelma, johon kirjasin laatujärjestelmän tuloksia ja laatukortteja. Akkreditoinnissa edellytettiin niiden seuraamista. Työ oli kuitenkin hidasta ja hankalaa.

Oli selvää, että tarvittiin yhteinen tiedonhallintajärjestelmä, jossa tiedot kulkevat alusta loppuun saman järjestelmän sisällä.

– Jossain koulutuksessa sitten kuulin tällaisesta laboratorioille kehitetystä LIMS-järjestelmästä. Siitä lähti ajatus, että meilläkin voisi olla sellainen työtä helpottamassa.

Lims auttoi oleellisesti, vaikkakin ensimmäisessä, vuonna 1995 käyttöön otetussa oli vielä paljon puutteita ja Veto-ohjelmat jäivät sen rinnalle vielä muutamaksi vuodeksi. Ajan saatossa tietojärjestelmät paranivat ja monipuolistuivat. Vuoden 2022 alusta KVVY ottaa käyttöön jälleen uuden, entistä kehittyneemmän laboratoriojärjestelmän.

Työnhakija paljasti Hämeenlinnan aikeet

Sirpa Väntsin aikana KVVY:hyn yhdistettiin kahdeksan laboratorion toiminnat. Ensimmäinen varsinainen fuusio tapahtui, kun Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä katsoi järkeväksi lopettaa oman ympäristö- ja elintarvikelaboratorionsa, josta sitten tuli nykyinen KVVY Tavastlab.

– Jo 1980–90-luvun vaihteessa puhuttiin siitä, että kunnallisia laboratorioita on aivan liikaa. Mutta kunnat  pitivät niitä jonkinlaisina itseisarvoina, kunnes kannattavuusajattelu sai valtaa ja kaupungit alkoivat hakea kumppania laboratorioittensa toimintaan.

– Hämeenlinna oli tässä suhteessa ensimmäisiä, sanoisinko edistyksellisiä kaupunkeja. Tieto meille tuli sitä kautta, että laboratorioomme haettiin määräaikaista työnhakijaa ja heidän työntekijänsä sattui hakemaan paikkaa. Ihmettelin hänelle, miksi haet määräaikaiseen tehtävään, jos sinulla on vakituinen työpaikka siellä. Hän sitten kertoi, että takana on kuvio, jossa kaupunki hakee yhteistyökumppania.

– Ajattelimme, että Hämeenlinna on vahvasti toimialueellamme, ei parane päästää kilpailijaa siihen. Otimme sitten yhteyttä Hämeenlinnan suuntaan. Tiesin ennestään, että kyse oli tosi laadukkaasta laboratoriosta, heillä oli muun muassa PCR-tekniikkaa jo siihen aikaan. Lisäksi siellä oli yksi Suomen ensimmäisistä akkreditoiduista asumisterveyslaboratorioista. Ajattelin, että kyllä vesien- ja ympäristönsuojeluun istuu elintarvikekemiakin.

Fuusiota helpotti Hämeenlinnan kaupungin myötämielinen asenne: henkilökuntaa voitiin perehdyttää jo ennen lopullista yhdistymistä muun muassa KVVY:n laboratoriojärjestelmään. Väntsin mukaan se olikin oikeastaan ainoa oleellinen muutos hämeenlinnalaisten työnkuvassa. He saivat jatkaa entistä menoa uuden omistajan alaisuudessa kuuden vuoden ajan.

Vuonna 2015 kaupunki ilmoitti tarvitsevansa tilat omaan käyttöönsä. Osa työntekijöistä siirtyi työskentelemään Tampereelle KVVY:n juuri valmistuneisiin tiloihin Sarankulmaan. Nykyisin KVVY Tavastlab toimii näytteitä vastaanottavana laboratoriona. Analysointi tapahtuu Tampereella.

Erilaisia työkulttuureita soviteltiin yhteen

Pian ensimmäisen yhdistymisen toteuduttua kesällä 2009 Pirkanmaan ympäristökeskuksesta tiedusteltiin KVVY:n halua ottaa harteilleen heidän laboratoriotoimintansa.

– Vastausta siihen ei tarvinnut kauan miettiä, olihan kyse meidän ydinosaamisalueestamme. Kysymys kuuluikin, kuinka nopeasti fuusio toteutuisi. Kun minulta kysyttiin toiveitani ajankohdasta, vastasin, että samaan syssyyn vain eli heti vuoden 2010 alusta. Saimmekin sieltä hyvää osaamista, uusia tutkimusalueita kuten jätetutkimus ja valmiit akkreditoinnit orgaaniselle kemialle. Vesikemia oli hyvin samaa kuin meilläkin.

Yhdistymisen suurin haaste olikin, että – toisin kuin Hämeenlinnan tapauksessa – ympäristö- eli nykyisen Ely-keskuksen laboratorioväki muutti KVVY:n tiloihin. Kaksi varsin erilaista työkulttuuria kohtasivat saman katon alla, eikä siitä selvitty aina ihan hymysuin.

– Viranomaislaboratorion tapa tehdä töitä oli varmasti tiukempi kuin tällaisen enemmän kaupallistyylisen laboratorion. Siinä nousi esiin sellaisia ajatuksia, että voidaanko asiat tehdä noin. Ely-keskuksesta tulleet olivat tietysti sitä mieltä, että he tekevät asiat oikein. Alkuajat olivatkin yhteisen polun hakemista: otetaan teiltä käyttöön tuo tapa, kun taas tämä meidän tapamme on järkevämpi tuohon tehtävään.

Tilat loppuivat kesken

Viiden vuoden kuluessa ihmiset sulautuivat tekemään työtä yhdessä, mutta Hatanpäällä oli noussut esiin uusi ongelma: väkimäärän lisäännyttyä seinät alkoivat niin sanotusti paukkua, ja fuusioitakin oli tuloillaan.

Hetken helpotusta toi, että laboratorio sai lisätiloja alemmasta kerroksesta, jossa oli toiminut kaupungin jätevesilaboratorio. Kokonaan uusi toimitalo oli kuitenkin suunnitteilla.

– Tampereen ydinporukka ja fuusioiden myötä tulleet ihmiset olivat saman uuden edessä. Laboratorion henkilökunta sai aika pitkälle esittää toiveita uusista tiloista ja järjestellä pöydät, kaapit ja laatikot itselleen sopiviksi. Suunnittelutoimistoa ei tässä tarvittu, Sirpa Väntsi kiittelee.

– Joku on sanonut, että kemisti saa olla onnellinen, jos voi olla mukana yhdessä laboratorion muutossa ja pääsee vaikuttamaan siihen. Minä olen ollut mukana kahdessa: 1991 KVVY muutti Hatanpäälle ja 2015 nykyisiin tiloihin Sarankulmaan. Olen siis saanut kaksinkertaisen onnen, Väntsi hymähtää.

Analyysivalikoima lisääntyy

Ruokateollisuusyrityksen laboratorion hankinta vuonna 2016 vahvisti Väntsin mukaan KVVY:n elintarvikepuolen osaamista. Mukana saatiin elintarviketeollisuuden asiakkaiden tarpeita tuntevan henkilöstön lisäksi myös uutta analysointilaitteistoa. Ja jatkoa seurasi.

– Kilpailuviranomainen katsoi, että verovaroin ylläpidetyt kunnalliset laboratoriot saavat vastata vain kunnan omiin tarpeisiin, ne eivät saa tarjota palveluitaan esimerkiksi naapurikunnan vesilaitokselle tai teollisuudelle. Tämä johti muun muassa siihen, että Sastamalan, Rauman ja Porin kaupunkien ympäristö- ja elintarvikelaboratoriot yhtyivät KVVY:hyn vuonna 2015, Väntsi kuvailee.

– Vaasan kaupungin yhtiöitetty laboratorio Botnialab ei enää oikein pärjännyt omillaan, vaan oli hakenut niin ikään kumppania. Tämä fuusiopäätös tuli minulle vähän puskista muistaakseni joulun jälkeen 2017. Heti alkuvuodesta piti sitten vilistää uusien työntekijöidemme luo Vaasan suuntaan. Vaasalaiset saivat jäädä laboratorionsa tiloihin, mutta toimintaa piti järkeistää: muun muassa osa erikoisanalytiikasta jäi pois, koska ne pystyttiin hoitamaan tehokkaammin Tampereella.

– Jyväskyläänhän ei sitten liity laboratoriofuusiota. Sinne perustettiin vain kaupungin kanssa vähän neuvotellen näytteiden vastaanottopiste siinä vaiheessa, kun olin jo työurallani jäähdyttelemässä.

Kiristyvä kilpailu ja kannattavuuden pohdinta on johtanut siihen, että Väntsin tietämän mukaan kaikki Suomen kunnalliset laboratoriot on nykyisin yhtiöitetty tai fuusioitu. Myös KVVY:n laboratoriotoiminnot yhtiöitettiin 2018 KVVY Tutkimus Oy:ksi.

– Ilman kaikkia näitä fuusioita analytiikkatarjontamme ei olisi niin laajaa kuin se nyt on, palveluvalikoimamme olisi köyhempi. Halusimme saada ympäristöpuolelle aikaiseksi ison suomalaisen toimijan vastaamaan maailmalta tuleviin kilpailupaineisiin, Väntsi arvioi yhdistymisten hyötyjä.

Kemistiksi, lääkäriksi vai kauppiaaksi

Sirpa Väntsi syntyi ja asui aikuisikään asti Turun kupeessa Paimiossa.

– Isäni on kotoisin Lapulta ja äitini Laatokan pohjoispuolisesta Karjalasta Suojärveltä. Aika hyvän geeniperinnön olen saanut eri puolilta Suomi-heimoja. Päivähoidossa en koskaan ollut; vanhempani olivat kumpikin töissä kodin viereisessä kaupassa, ja minut hoidettiin siinä töiden ohella.

– Ollessani vähän yli kymmenvuotias oli jo sellainen huuli, että minusta tulee kemisti. Tuttavaperheen melkein samanikäinen poika tosin oli sitä mieltä, että minusta tulee puistokemisti, että mihinkään muuhun minusta ei ole.

Lukiossa Väntsi valitsi matematiikkalinjan ja kemian. Akateemisista opinnoista kiinnosti kemian lisäksi kaksi muutakin: vanhempien toive lääketiede sekä kauppatieteet. Väntsi haki niihin kaikkiin. Lääketieteelliseen hän ei päässyt, ja kauppatieteitä olisi pitänyt lähteä lukemaan Vaasaan, joten hän valitsi kemian opinnot Turun yliopistossa. Valintaan vaikutti sekin, että silloinen seurustelukumppani ja nykyinen aviomies opiskeli Turussa.

Yliopistosta löytyi oppiaine nimeltä biokemia, jonka Väntsi vaihtoi pääaineekseen ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Sivuaineet olivat kemia, biologia ja perinnöllisyystiede.

Yhdistyspöhinä hautasi sairaalaunelmat

– Isona minusta piti tulla sairaalakemisti. Ei tullut. Olin tosin tehnyt paljon sairaaloissa kemistin ja laboratoriohoitajan sijaisuuksia, eli sairaalan laboratoriomaailma oli minulle tuttu. Mutta jotta 80-luvun alussa olisi saanut sairaalakemistin harjoittelupaikan, olisi pitänyt olla väitöskirja, jota minulla ei ollut intoa ryhtyä tekemään. Syynä oli myös se, että valmistuttuani 1982 ensimmäinen lapsemme oli tuloillaan.

Miehen saatua töitä Huittisista perhe asettui pysyvästi sinne ja Väntsi teki sairaalakemistin sijaisuuksia ympäröivissä sairaaloissa lähinnä Loimaalla, Raumalla ja Sastamalassa.

Tyttären synnyttä 1987 oman alan töitä ei heti löytynytkään, joten hän opiskeli hetken Kuopiossa väitöskirja mielessään. Sitten avautui tilaisuus päästä Rauman ympäristö- ja elintarvikelaboratorioon äitiyslomasijaiseksi kesällä 1989. Tuon pestin jälkeen Väntsi aloitti KVVY:llä ympäristökemistinä kesällä 1990.

– KVVY:ssä oli positiivista pöhinää mennä eteenpäin, tuntui että siellä ei koskaan kerrannut itseään, aina oli uusia haasteita edessä ja mahtava työporukka. Siihen aikaan myös työolot olivat aika edistyksellisiä, jos vaikka miettii, että sain jo 1990-luvulla oikeuden tehdä pitkän työmatkan takia välillä etätöitä.

– En ajatellut, että unelmani sairaalakemistin urasta olisi tuossa vaiheessa romuttunut. Ehdin nähdä tarpeeksi byrokraattista ja ylhäältä saneltua sairaalamaailmaa enkä pitänyt sitä enää tavoiteltavana. Koin, että myös ympäristölaboratoriossa työtä tehdään meidän ihmisten hyvinvoinnin eteen. Olen ollut tosi tyytyväinen valitsemaani uraan ja tosi onnellinen KVVY:llä.

Sirpa Väntsi jäi eläkkeelle syksyllä 2020. Nykyisin hän harrastaa muun muassa lukemista, erilaista käsillä tekemistä ja erityisesti hevosten hoitoa, jota oheisella videolla pääsemme katselemaan.